Taitaa muodostua perinteeksi se, että kun uusi perheenjäsenemme on vielä riehakkaassa ja päätöntä menoa olevassa pentuiässä, jään viikonlopuksi yksin, kun isäntä "pakenee" ulkomaille. Ja näin on odotettavissa ensi viikonloppuna. Kuin toistona reilun 10 vuoden takaa, isäntä seikkailee Tukholmassa ja minä yritän viihdyttää sekä vanhaa jääräpäätä että nuorta energiapommia. Tällä kertaa tavoitteeni on, että en aio paeta vessaan. Olen uskoakseni viisastunut vuosien varrella ja toivon selviytyväni tulevasta koitoksesta hyvin. Ja aika mukavasti koirat viihdyttävät toinen toisiaan painin ja muun hauskan meiningin merkeissä. Eli eiköhän tällä kertaa selvitä ilman kyyneliä.
Odottelen siis mielenkiinnolla tulevaa viikonloppua. Pidetään peukkuja, ettei ainakaan kovat pakkaset enää iske ja pääsen pitkille lenkeille karvanaamojen kanssa. Sisätiloissa vauhti kun voi yltyä välillä liikaa. Ja isäntää odottaa kyllä oma osuus keväällä, kun suuntaan itse muutamalle viikonloppureissulle. Lohduttaudun siis sillä mikäli viikon päästä istun vessassa nenäliina kourassa ja lasken sataan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.