Erilaiset frendit

Olemme jo kesän kynnyksellä. Harvinaisen pitkä talvi on mennyttä elämää ja nyt odotellaan helteiden palaavan sekä auringon paistavan. Ensimakua on jo saatu, joten on kai lupa odottaa lisää...

Palaan muistelemaan kulunutta alkuvuotta ja sitä, mitä kaikkea Pimu ja Typy ovat touhunneet. Päällimmäisenä esille nousee tietysti luja kaveruus. Pimu otti melko pian Typyn porukkaan mukaan ja nyt ne ovat miltei erottamattomat. Vaikka alkuun meistä omistajista tuntuikin, että mitä tästä oikein tulee... Isäntä rohkeni jopa epäillä, huoliiko Pimu Typyä koskaan kaverikseen. Mutta minä uskoin vakaasti, että yhteinen sävel löytyy. Pimu on saanut Typyn myötä uutta potkua elämään ja Typy taas sai Pimusta hienon roolimallin. Ja onneksi ihan kaikessa Typy ei sentään Pimua matki, esim. sontakasoissa pyöriminen ei Typyä kiinnosta.

Vessapaperia ei tarvitse ostaa enää kassikaupalla, sama koskee talouspaperia. Sisäsiisteys on siis saavutettu! Puruluita ostamme enemmän kuin vuosikausiin ja niitä Pimukin nakertelee aivan yhtä innokkaasti kuin pikkuneiti. Typystä löytyy koko ajan uusia kiinnostavia piirteitä, viikonloppuna se osoitti olevansa innokas uimari. Pimu taas ei koskaan mene veteen ilman houkutinta, joista paras on kepin heittäminen. Tuhotöitä kaverit harrastavat nykyään pienemmässä mittakaavassa. Hävikkilistalle voidaan lisätä jouluvalojen ja kirjojen lisäksi emännän lompakko, muutamat kengät, käsirasvapurkkeja ja sanomalehtiä. Ja vaikea on sanoa, kumpi nämä tihutyöt on saanut aikaan.

Loppuun voi varmaan todeta, että koirat ovat yksilöitä ja persoonia siinä missä me ihmisetkin. Vaikka meidän tyttöset ovat samaa rotua, ovat ne luonteiltaan melko erilaisia. Hyvä niin, sillä tylsäähän se olisi, jos me kaikki olisimme samanlaisia. Erilaisuus on rikkaus!

Hups, pääsi unohtumaan

Nainen unohti koiransa kaupan eteen näillä helteillä. Onneksi kaupan väki tarjoili haukulle vettä. Joensuussa tylyn kohtalon sai ne 24 koirimusta, jotka jouduttiin eläinkääkärin päätöksellä lopettamaan eläinsuojelusyistä.

En voisi ikinä kuvitella unohtavani Pimua tai Typyä minnekään. Ja minkä takia joku omistaa 24 koiraa... Näistä edellä mainitsemistani tapauksista lukiessani nostan taas hattua eläinsuojelutyötä tekeville sekä eläinlääkäreille, jotka joutuvat kohtaamaan näitä ikäviä tilanteita ja puuttumaan niihin. Se ei ole aina helppoa. Olen kuullut, että joskus on isäntä vastassa ladatun haulikon kanssa, kun mennään tekemään tarkastuskäyntiä eläinsuojeluilmoituksen johdosta. Eli kiitos teille, jotka puolustatte karvaisten kavereidemme oikeuksia parempaan elämään!

Me tulemme taas

Käki toivotti meidät äänekkäästi kukkuen tervetulleiksi. Olimme perillä Kangasniemellä, Puulan rannalla.

Mökki nökötti tutussa paikassaan ja oli säilynyt pitkästä talvesta vahingoitta. Pimun syksyllä jättämä keppikin oli odottamassa mökin kuistilla. Ensin ohjelmassa seurasi mökin perusteellinen kevätsiivous, jossa talven pölyt saivat kyytiä. Ja kun saunaankin oli kannettu vedet sekä puut, oli mukava juoda kuistilla päiväkahvit miltei helteisessä säässä. Ilmat olivat koko pitkän viikonlopun ajan todella kesäiset ja siitä nautittiin täysin rinnoin. Mökissä kävimme vain nukkumassa, päivät vierähtivät pihalla oleillen.

Pimun reissu kulki vanhalla rutiinilla, joskin nyt oli haistelukaveri matkassa mukana. Vanhus nautiskeli auringosta sammalmättäällä maaten ja välillä se kävi kierimässä hiekka- ja multakasoissa. Tämän kesän ensimmäiset punkitkin takertuivat sen turkkiin, toivottavasti tiedossa ei ole samanlaista punkkikesää kuin viime vuonna. Vanha neiti selvästi nautti olostaan ja Typyn kanssa oli mukava touhuta. Ohjelmaan kuului mm. grilliin varatun puuhalon jäkertämistä (kuten alla olevasta kuvasta näkyy).

Typyn ensiesiintyminen mökkimaisemissa sujui innostuneissa tunnelmissa. Se vaelsi pitkin rantoja, paini Pimun kanssa ja kaverukset tutkivat ympäristöä peräkanaa nenät maassa kulkien. Vettä nuori neiti ei pelkää yhtään ja pariin otteeseen se molskahtikin kiveltä rantaveteen. Itsekin uskaltauduin ennen kotimatkalle lähtöä uimaan viileässä vedessä (asteita 14), joka kyllä virkisti kummasti! Kaiken kaikkiaan Typy pärjäsi mökillä mallikkaasti eikä karkureissuja tarvinnut pelätä. Uskon, että sekin menetti sydämensä mökkivanhukselle kuten meille muillekin on käynyt.

Niin, niistä muikuista. Ne jäivät tällä kertaa vain haaveeksi mutta grillimakkaraa neidit saivat välipalaksi päivittäin (ja syötiin toki niitä itsekin). Lehtipuhallin ei aiheuttanut suurempia tunnekuohuja, Pimu keskittyi lehtioperaation aikana räyhäämiseen (pallonheittäjät olivat kateissa) ja Typy sukelteli lehtikasoihin nuuhkien mielenkiintoisia hajuja. Nupin haudalle istutimme kukansiemenet Typyn toimiessa mullan möyhentäjänä. Yhdessä tuli myös ihmeteltyä kuikkien ja lokkien kiljumista, perhosia ja kirjosiepon pesänrakennuspuuhia. Ja kotimatkalla ajatukset olivat jo seuraavissa mökkireissuissa, jospa sitten saisi niitä muikkujakin...

Tätä on odotettu!

Alkanut viikko tuo tullessaan mukavia juttuja Pimun ja Typyn elämään. Avaamme loppuviikosta mökkikauden Kangasniemellä. Kauan odotettu tapahtuma meille kaikille ja etenkin Pimulle, joka rakastaa Puulan rannalla oleilua. Typylle tuleva reissu on ensimmäinen niissä maisemissa ja uskon, että sekin ottaa paikan omakseen välittömästi. Reissun ohjelmassa on ainakin mökin siivousta, pihatöitä, grillausta ja  saunomista. Nupin haudalle on tarkoitus istuttaa jokakesäiset kukat. Varmasti myös pällistelemme luonnon ihmeitä, joita näin keväällä riittää aivan mahdottoman paljon.

Toinen mukava juttu koirien ja minunkin kannalta on se, että isännän kiireet helpottavat ja syksyyn saakka hänellä on enemmän aikaa meille. Pimulle on jo luvattu jokakesäinen metsäreissu. Minne se tänä vuonna suuntautuu, on vielä arvoitus. Joka tapauksessa tiedossa on perinteinen telttaretki, joita kaksikko on tehnyt Pimun ekasta kesästä alkaen. Typy jätetään vielä kotimieheksi ja emännän iloksi, mutta isännän suunnitelmissa on tehdä syksyllä lyhyempi reissu, jonne myös Typy pääsee mukaan. Erätaidot kun on opeteltava varhaisessa vaiheessa!

Ja miten Kangasniemen reissu sujui? Oliko kirkonkylän marketissa muikkuja myynnissä? Miten koirat suhtautuivat lehtipuhaltimeen? Näistä kirjoittelen ensi viikolla. Heleää helatorstaita!

Avattu on!

Vietimme kevään juhlaa vappua Haukivuoren maisemissa. Reissu sujui kommelluksitta vaikka emännällä olikin pientä pelkoa persuuksissa Typyn suhteen. Olihan tämä sen elämän ensimmäinen mökkireissu luonnon helmaan. Mutta hyvin nopsajalka pysyi aisoissa vaikka vapaus koitti. Ja siitä vapaudesta osattiin kyllä ottaa kaikki ilo irti!

Pimu opetti pikkuneidin heti mökkielämän tapoihin ja saloihin. Ensimmäisenä päivänä koirimukset karkasivat naapuriin hakemaan herkkuja, Pimun vakiorutiineja. Emme ole kovin ilahtuneita tästä tavasta, jonka se oppi jo vuosia sitten ja nyt tämä hullutus piti opettaa vielä Typyllekin... Vappupäivänä ohjelmassa oli parilalevyn nuoleminen pihvien paiston jälkeen (kuten kuvasta näkyy, puhdasta tulee) ja iltapalaksi Typy sai elämänsä ensimmäisen grillimakkaran! Makkara maistui molemmille karvakuonoille, Pimu söi omansa harkiten Typyn hotkiessa makkaranpalat suuhunsa ennätystahdissa.

Kaiken kaikkiaan nautimme suuresti koko sakki, kun pitkän talven jälkeen pääsimme taas maalaismaisemiin. Koirat saivat olla ulkona sydämensä kyllyydestä ja me kaksijalkaiset pääsimme saunomaan puusaunaan, joka voittaa sähkökiukaan löylyt mennen tullen. Mieli oli korkealla koko nelikolla, kun kotimatka alkoi. Mahat täynnä vappuherkkuja koirien nukkuessa tyytyväisenä auton takapenkillä oli kiva todeta, että tästä se taas alkaa. Mökkikausi on nyt virallisesti avattu!