tiistai 8. maaliskuuta 2011

Flexiharjoituksia ja pelastautumissuunnitelma

Kokeilimme viikonloppuna Typyllä ekaa kertaa flexi-talutinta. Saimme sen perintönä Hertalta, Pimukin on perinyt oman flexinsä eräältä edesmenneeltä berninpaimenkoiralta. Kyllähän me Pimulle aikoinaan ostimme flexejä useammankin mutta ne kaikki hajosivat alta aikayksikön. Sellaista riuhtomista ja riehumista se meno oli... Monta vuotta mentiinkin sitten ilman flexiä ja tyydyttiin nahkaremmiin. Mutta nämä perintökalut ovat kyllä sen verran tukevaa tekoa, että kestävät vauhdikkaampaakin menoa.

Ulkoilu flexissä sujui mallikkaasti. Typy otti välillä spurtteja mutta oivalsi mielestäni aika pian, ettei narun päässä voi juosta valtoimenaan vaikka siinä pituutta riittääkin. Olin varautunut paljon sekopäisempään menoon. Se on tietysti selvää, ettei isokorvia voi yksin flekseissä kuljettaa vaan taluttajia tulee olla kaksi. Tai ainakaan minä en pysty "hallinnoimaan" kahta jääräpäätä, joista toinen sinkoilee minne sattuu ja toinen haluaa kulkea aivan eri suuntaan. Nahkaremmissä menee helpommin. Mutta kun ulkoilemme koko perhe, voimme jatkossa pistää tytöt flekseihin. Antaahan se paremmin liikkumavaraa.

Täällä asuu repolainen.
Sunnuntaina kävimme katsastamassa tuttuja ketunkoloja, joita löytyy läheisestä metsästä. Pesäkolon suuaukolla sitten ihmettelemme, onko repolainen kotosalla. Kiellän koiria menemästä aivan kolojen reunoille, sillä ne ovat melko syviä. Jos Pimuli tipahtaisi onkaloon, se tuskin pääsisi sieltä omin neuvoin takaisin maanpinnalle. Neiti kun ei ole enää yhtä ketterä kuin Typsy. Pelastustoimiin olisi vaivattava palokunta paikalle, sillä omat käteni eivät ylettäisi tarttua vanhukseen, jos se luiskahtaisi kolon pohjalle.

Ehkäpä Pimu pitäisi pitää kiinni remmissä ja sitoa remmin toinen pää napakasti itseeni, kun seuraavan kerran menemme koloja ihmettelemään. Mutta mitä jos Pimu tällöin putoaa koloon, perässä liukuisi myös emäntä ... Silloin olisi soitettava palomiehet paikalle. Täytyy vaan toivoa, että en jäisi kolon suuaukkoon jumiin, jotta hätäpuhelu onnistuu. Typy on fiksu beagle mutta puhelinta se ei osaa vielä käyttää.

Lämpimiä terveisiä vanhoille työkavereille palokuntaan!

2 kommenttia:

  1. Oletko jo harjaannuttannut Typyä puhelimen käyttöön?
    Onpas syvä ja kavala se kettuonkalo. Pysykää nyt kaukana moisesta paikasta, ettei käy kuin Liisalle Ihmemaassa :)

    VastaaPoista
  2. Typy on niin kekseliäs, että se oppi itsekseen käyttämään kaukosäätimiä... Jospa sille antaisi vanhan kännykkäni, voisi treenata sillä tuota puhelimen käyttöä.
    Ketunkolo on tosiaan syvä ja melko iso, kuva ei anna sille oikeutta. Eli kyllä siihen emäntäkin jumiin jäisi...

    VastaaPoista

Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.