keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Ihanaa, beaglet, ihanaa!

Ei liene yllätys, että meidänkin perheessä seurattiin tiiviisti jääkiekon MM-kisoja. Isäntä istui kuin liimautuneena telkkarin ääressä, kun Suomen pojat pelasivat. Sunnuntai-iltana kotonamme vallitsi melkoinen hurmoshenki ja välillä kovaääniseksi yltyneet kannustushuudot pitivät huolen siitä, että nukkuminen oli mahdotonta. Naapuritkin ilakoivat loistavasta pelistä, joten luovutin kolmannessa erässä ja kuuntelin sängyn pohjalta lopun ottelusta. Nukkumatti vieraili vasta pelin jälkeen.

Pimu ja Typy eivät lätkästä juuri piitanneet. Enemmän niitä lätkäviikkojen aikana kiinnosti kisakatsomomme tarjoilut, kuten olympialaisten aikaan. Typy syö mitä vaan, Pimulle kelpaa lähinnä popcornit. Ja kyllähän koirimukset pieniä maistiaisia saivat vaikkei ihmisten herkkuja niille kasapäin annettukaan. Reilusti ja häpeilemättä myönnän, että se olin minä, joka niitä maistiaisia antoi. Isännällä on tiukka linja.

Saimme alkuviikosta todistaa taas pientä ihmettä, joka lämmitti emäntää suuresti. Enpä muista milloin viimeksi Pimu olisi riehaantunut sellaiseen leikkiin kuin maanantai-iltana. Isännän kanssa seurasimme silmät pyöreinä, kun vanha neiti riehui pitkin huushollia ja Typsy paineli perässä. Leikin nimi oli Typyn härnäys ja se koostui karkuunjuoksemisesta, painista, niskasta ja jaloista näykkimisestä, haukkumisesta ja ympyrässä pyörimisestä. Vauhtia otettiin sohvan ja sängyn kautta juoksureitin kulkiessa myös parvekkeelle. Vanhassa siis löytyy vielä hyvin virtaa ja se halutessaan intoutuu telmimään pikkuneidin kanssa melkoisella vauhdilla. Pimu on  loistokunnossa ikäisekseen ja tyttöjen kaveruus on vahvalla pohjalla. Ihanaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.