Elvistellen kohti lomalaitumia

Pitää taas päivitellä tätä hellettä! Huh sentään, että on lämmin. Kiitän meitä, siis itseäni ja isäntää, että hamstrasimme kaksi kappaletta tuulettimia heti, kun ne kesän korvalla ilmestyivät kauppoihin. Niille on nyt käyttöä. Tämä kuumuus aiheutti myös sen, että isännän tälle viikolle suunnittelema retki yhdessä Pimun kanssa peruuntui. Pimulle nämä helteet ovat liian kovia, jotta se jaksaisi vaeltaa useamman päivän pitkin erämaita. Eikä se isännällekään kovin miellyttävä kokemus olisi, samoilu 30 asteen kuumuudessa voi olla aika tuskaisaa. Ja retkellähän on tarkoitus olla mukavaa, joten reissu lykkääntyy kunnes helle helpottaa.

Juhannusta juhlimme aurinkoisessa säässä nauttien hyvästä ruuasta, juomasta ja seurasta. Pimu tietää saaren tavat ja oli aina paikalla, kun oli mahdollisuus saada makupaloja. Niitä kun jaetaan grillin äärestä ja lisäksi kannattaa tarkkailla rantaa pitkin käveleviä ihmisiä, joilla on epämääräisen näköinen mytty kädessä. Se mytty nimittäin sisältää savulohen rippeet, joiden on tarkoitus mennä lokkien ruuaksi. Mutta lokit eivät ehdi apajille, kun Pimu äkkää myttyä kiikuttavan kaksijalkaisen. Pimu on tarvittaessa hyvinkin nopea!

Typy ei vielä hoksannut, milloin herkkumarkkinat ovat avoinna mutta kyllä sekin osansa sai. Lisäksi isokorvat tutkivat ahkerasti lähimaastoa ja rantaa. Metsään päin kuului räyhätä kovaan ääneen ja osansa beaglein laulannasta sai myös merellä ohikiitävät kovaääniset veneet. Niille piti nostaa metakka. Kaiken kaikkiaan saaren juhannuskuviot noudattivat sekä koirien että ihmisten keskuudessa vanhaa tuttua ja hyväksi havaittua kaavaa. Otettiin rennosti ja nautittiin olostamme!

Tulevana viikonloppuna rokki soi, kun on aika perinteisen Elvis-kesäjuhlan. Aion koluta myyntipöydät tarkasti läpi, jospa vaikka sattuisin löytämään tytöille jotakin kotiinvietävää. Elvis-juomakuppi olisi mahtava! Ja kun lauantaina on elvistelty, voikin alkaa keskittyä lomasuunnitelmien hiomiseen. Se on nimittäin jo ovella, kesäloma!

On kesän juhla!

Terve, terve, juhla Juhannuksen!

Maa ja taivas sulle aukeaa.

 J.H. Erkko

Lämmintä, aurinkoista ja leppoisaa keskikesän juhlaa 

blogin lukijoille! 

Toivottaa

Pimu ja Typy kera isännän ja emännän

Kotkan beaglei ilman siipii

Aika kiitää kuin siivillä. Vastahan oli pääsiäinen ja mökkikauden avaus. Juhlittiin myös allekirjoittaneen synttäripäivää ja Typy ajoi varista takaa Rajasaaressa meren jäällä tehden kierroksen myös Mäntyniemen edustalla. Ne kamalat paukkupakkaset tammi-helmikuussa, takkien pukemista isokorville hien valuessa pitkin selkää (johtuen kolmesta puserosta ja toppatakista). Ja sitten lopultakin kevät, jota seuraa kesä, joka sisältää kaikkea mukavaa. Niistä varmasti mieleenpainuvimpana juhannus, jota vietämme taas tänä vuonna Kotkassa.

Pimulle tuleva juhannus saaressa on jo kaiketi ainakin seitsemäs kerta. Typy pääsi "saaren makuun" viime juhannuksena ja kyllä pitkäsääri nautti olostaan! Pimu näytti hyvät kerjuupaikat ja mustikkavarvikot, joissa kieriä. Venematka oli unohtumaton, meille kaikille. Mitähän kaikkea tänä vuonna mahtaakaan tapahtua... Ainakin vene on taas vanha tuttu ja pikasliippari saanee maata laiturissa. Ja toivon jälleen hartaasti, että kyykäärmeet pysyttelevät kaukana meidän juhannusjuhlista.

Kun juhannus on  juhlittu, ryhdymmekin jo odottamaan kesälomaa. Siihen on vielä muutamia viikkoja aikaa mutta jonkinmoisia suunnitelmia on tehty. Niistä sekä tietysti meidän mittumaarikuulumiset kirjoittelen ensi viikolla!

Petoja kaikki tyynni

Ajattelin lähestyä tässä blogitekstissäni eilisiä tapahtumia pilke silmäkulmassa, sillä vaikka tarina on karmaiseva niin kaikessa maailman julmuudessa silti vain hyttysen paska meressä. Toivon silti, että en loukkaa ketään lukijaa.

Eilen jouduimme nimittäin kasvotusten karmaisevan tosiasian kanssa; Pimu on tappajakoira. Ikäneito oli päivälenkillä hyökännyt päästäisen kimppuun ja napannut eläinparan leukoihinsa. Isäntä oli kiirehtinyt tapporituaalin väliin mutta ei auttanut enää mikään; päästäinen oli suolistettu. Ja koska pikkueläin kitui vielä hengissä, oli isännän annettava tälle poloiselle se lopullinen isku. Armomurha siis.

Pimu siis raateli päästäisparan henkihieveriin. Miksi, ken sen tietäisi... Eikä Typy ollut pekkaa parempi. Myös se onnistui nappaamaan päästäisen kiinni mutta eläin oli päässyt irti Typyn hampaista ja juoksi karkuun. Pikkuakan ote taisi siis olla hellempi kuin vanhuksen, joka on aika konkari näissä hiiriasioissa. Vaikka tämä oli kyllä ensimmäinen kerta, kun Pimu ei suostunut vain nuuhkimaan päästäistä vaan päätti myös pahoinpidellä sen. 

Kuulin näistä tapahtumista eilen töistä kotiin palattuani. Tulipa taas mieleeni, että kunpa tietäisi mitä aivoituksia koirimusten päässä liikkuukaan. Mikähän tässäkin jutussa oli se idea vai oliko sellaista ollenkaan. Hyppikö päästäinen Pimun nenille? Oliko vanhuksella nälkä? Onko Pimu mielipuolinen hullu murhaaja-psyko?

Petojahan me kai kaikki ollaan, ihminenkin. Jatkossa pitää vain katsoa tarkemmin, mihin koirat nenänsä työntävät. Päästäisen ne vielä selättää, mutta entäs vaikkapa supikoiran...

Samaa sakkia

Vietimme perjantaina iltapäivää Rajasaaressa, sillä kuuma oli ja koirien piti päästä uimaan. Typystä on kaiketi turha mainita. Se juoksi heti puistoon päästyään suoraan mereen. Pimulle isäntä heitteli keppiä, jotta vanhuskin saatiin uimahommiin. Pimusta huomaa, että valtava kuumuus vie jo voimia ja kun ei jäärä itse mene vapaaehtoisesti  kastautumaan, on se houkuteltava uimaan muilla keinoin. Kepinheitto on näistä parhain.

Koska emännälle sattui hullunkurinen juttu ja housuni kirjaimellisesti repesivät, oli minun tyydyttävä istumaan viltin päällä takapuoli tiiviisti maassa. En siis voinut osallistua kepinheittoon enkä saarella kiertelyyn. Sehän harmitti vaikka harmitti myös sekin, että monta vuotta hyvin palvelleet lempi-shortsini oli aika pistää roskakoriin kotiin päästyämme. Onneksi kuljemme Rajasaareen omalla autolla, koska puoli persuusta paljaana en bussin tai junan kyytiin olisi kehdannut lähteä.



"Mun eväät, mun viltti, mun emäntä!"

Mutta ei minun yksin tarvinnut istuskella ja nauttia retkieväistä sekä helteisestä säästä. Parin metrin päähän leiriytyi nimittäin beagle-kaksikko, joista toinen näytti hieman iäkkäämmältä herralta ja toinen taas oli nuorempi neitokainen. Ja nämä kaverukset haistoivat eväskassimme alta aikayksikön. Lisäksi tyttöbeagle oli perso rapsutuksille, kuten meidänkin tytöt, joten se iski melko vantteran olemuksensa viltillemme ja sain rapsutella neitiä omien isokorviemme viilettäessä isännän matkassa pitkin saarta. Välillä Pimu ja Typy kävivät tarkastamassa tilanteen, vanhalle herralle annettiin häätö ja Typy vahti mustasukkaisesti eväitämme tyttöbeaglen lähestyessä kassiamme. Ja kyllähän kaveri kaverin tuntee! Nelikko myös yhteistuumin räyhäsi isoille, mustille koirille ja kieri mahat pystyssä ruohikossa. Tavat on siis samat oli beagle kuin beagle!

Mökkeily on koirimusten parasta aikaa!

Helle, siitä suomalaiset tykkää! Ja kaiketi moni muukin. Yleistää ei tietenkään saa, sillä jotkut pitävät talvesta enemmän kuin kesästä. Meidän perheessä ainakaan emäntä ei kyllä lukeudu siihen joukkoon, sillä kesä on lempivuodenaikani.

Aurinko helli meitä mökkiläisiä, kun vietimme Kangasniemellä pitkän viikonlopun. Helatorstaina tein kävelyretken metsässä isännän jäädessä korjaamaan linnunpönttöä. Bongasimme retkellämme korvasieniä ja mökkiviemisiksi poimin ison kimpun kieloja. Sienet jätin rauhaan, sillä harrastan ennemminkin kanttarellien keräämistä. Pimulla ja Typyllä oli aivan hurja vire päällä, kun hajut veivät isokorvia pitkin sammalmattoista kuusikkoa. Pääsiäisestä mökkimaisemat olivat muuttuneet jäisestä järvestä liplattaviksi aalloiksi ja arvatkaahan kuka kauhoi vedessä etukäpälillä ja ohjaili takajaloilla uiden pitkin rantoja... Typsy todella rakastaa sitä hommaa!

Tämä se on elämää!

Pimu taas rakastaa pallon noutamista. Heittelimme sille upouutta tennispalloa, josta grand old lady piti kovasti. Kyllä vanhakin jaksaa kummasti hakea palloa helteestä huolimatta ja kun olo kävi tukalaksi, käveli Pimukin järveen vilvoittelemaan. Uimaan se ei ryhtynyt mutta jalat se kuitenkin kasteli. Yöt Pimuli nukkui makoisasti, sillä verrattuna kotioloihin, mökillä ei nukuta päiväunia niin tiheään tahtiin kuin kotona.

Ja mitä muuta tapahtui? Ihan sitä perinteistä ja sehän se mukavaa onkin! Saunottiin oikein vastan kera, isäntäkin kävi 16-asteisessa järvivedessä kahlaten sinne polvia myöten, grillimakkara maistui ja kukkapenkit sekä Nupin hauta saivat uuden multahunnun ja siemensateen päällensä. Hyvin levättyinä ja mieli virkeänä ryhdyimme jo kotimatkalla odottelemaan seuraavaa reissua, sillä siitä on koko perhe samaa mieltä; mökkeily on ihmisen ja beaglein parasta aikaa!

Eteeriset isokorvat

Päätimme tänä kesänä hankkia Pimulle ja Typylle punkkipannat. Tähän on useitakin syitä; viime kesänä (ja kesällä 2009) punkkeja oli aivan mahdottoman paljon. Kaverukset eivät myöskään nuku sängyssämme. Tämä kun oli vain Pimun etuoikeus silloin, kun Tyyperiä ei vielä ollut. Lisäksi tänä päivänä löytyy pantoja, joiden kanssa voi uida ja ne eivät eritä mitään kovia myrkkyjä vaikka koirat joskus sänkyymme eksyisivätkin.

Pannat siis ostettiin jo kevättalvella, kun niitä alkoi ilmestyä kauppoihin. Viime viikolla isäntä asensi rinkulat koirimusten kaulaan. "Luonnolliset, eteeriset öljyt eukalyptus, meelia ja puolanminttu auttavat pitämään ulkoloiset kuten täit, punkit, hyttyset yms. loitolla". Näin kuvaillaan kyseistä pantaa ja tehoa pitäisi riittää neljän kuukauden ajaksi.

Eteeriset öljyt... totta tosiaan! Kun pannat oli laitettu Pimun ja Typyn kaulaan, levisi kotiimme todella yrttiset tuoksut. Itselleni tuoksusta tulee mieleen kylpylä, isännälle taas sauna. Haju leijaili useamman päivän hyvin vahvana ja ihmettelinkin, eikö tuoksut käy tyttöjen herkkiin neniin. Nyt "yrttitarha" on jo laantunut mutta toki mieto tuoksu leijailee koirien ympärillä edelleen. Onneksi isokorvia ei näytä haju haittaavan ja muutenkin ne ovat suhtautuneet pantoihin tyynen rauhallisesti. Eipä ne menoa näytä haittaavan. Ja isäntä sanoo, että kerrankin koiramme tuoksuvat hyvälle...

Toivotaan, että näistä rinkuloista on myös jotakin hyötyä. Punkit se ainakin saisi pitää poissa. Pimu varmaan toivoisi, että myös paarmat ja kärpäset kiertäisivät ikäneidon kaukaa. Typyn kohdalla toivon, että ampiaisiinkin panta saisi tehota. Viime kesänä pikkuakka kun rymysi turhan usein mökin vadelmapuskissa, joissa on ampparipesiä.

Meidän poppoo valmistautuu pikkuhiljaa mökkimatkaan. Mitä reissussa tapahtui, siitä ensi viikolla!