keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Petoja kaikki tyynni

Ajattelin lähestyä tässä blogitekstissäni eilisiä tapahtumia pilke silmäkulmassa, sillä vaikka tarina on karmaiseva niin kaikessa maailman julmuudessa silti vain hyttysen paska meressä. Toivon silti, että en loukkaa ketään lukijaa.

Eilen jouduimme nimittäin kasvotusten karmaisevan tosiasian kanssa; Pimu on tappajakoira. Ikäneito oli päivälenkillä hyökännyt päästäisen kimppuun ja napannut eläinparan leukoihinsa. Isäntä oli kiirehtinyt tapporituaalin väliin mutta ei auttanut enää mikään; päästäinen oli suolistettu. Ja koska pikkueläin kitui vielä hengissä, oli isännän annettava tälle poloiselle se lopullinen isku. Armomurha siis.

Pimu siis raateli päästäisparan henkihieveriin. Miksi, ken sen tietäisi... Eikä Typy ollut pekkaa parempi. Myös se onnistui nappaamaan päästäisen kiinni mutta eläin oli päässyt irti Typyn hampaista ja juoksi karkuun. Pikkuakan ote taisi siis olla hellempi kuin vanhuksen, joka on aika konkari näissä hiiriasioissa. Vaikka tämä oli kyllä ensimmäinen kerta, kun Pimu ei suostunut vain nuuhkimaan päästäistä vaan päätti myös pahoinpidellä sen. 

Kuulin näistä tapahtumista eilen töistä kotiin palattuani. Tulipa taas mieleeni, että kunpa tietäisi mitä aivoituksia koirimusten päässä liikkuukaan. Mikähän tässäkin jutussa oli se idea vai oliko sellaista ollenkaan. Hyppikö päästäinen Pimun nenille? Oliko vanhuksella nälkä? Onko Pimu mielipuolinen hullu murhaaja-psyko?

Petojahan me kai kaikki ollaan, ihminenkin. Jatkossa pitää vain katsoa tarkemmin, mihin koirat nenänsä työntävät. Päästäisen ne vielä selättää, mutta entäs vaikkapa supikoiran...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.