lauantai 31. joulukuuta 2011

Vuosi 2012 on ovella!


Onnea ja Iloa tulevalle
uudelle vuodelle 2012!

Kiitos kaikille teille, jotka olette lukeneet Pimun ja Typyn seikkailuista
kohta loppumassa olevan vuoden aikana. Ja tarina jatkuu; pysyttehän
matkassa mukana myös vuonna 2012!

Kaikki lähettämänne terveiset olen välittänyt kaksikolle ja
on mukava saada kommentteja ja palautetta bloggauksistani.
Mitä kaikkea ensi vuonna tapahtuukaan...  jutun juurta riittää varmasti
jatkossakin.

Pimun ja Typyn emäntä sekä isokorvat
(ja isäntä myös!)

tiistai 27. joulukuuta 2011

Karvainen lahja ja kaljut tontut

Kiitos Haagan tontuille,
kyllä tällä viltillä kelpaa löhöillä!
Vietimme mukavan leppoisan ja kiireettömän joulun, kuten olimme suunnitelleetkin. Aattoiltana kuusen alta löytyi paketteja sekä meille kaksijalkaisille että isokorville. Pimun paketeista paljastui mm. se luvattu fleksitalutin ja Typy sai aktivointilelun, jolla se innostui illan aikana leikkimään. Herkkupaketteja tuli useampikin kappale ja kaiken kruunasi mahtavan iso karvaviltti, jonka päällä (ja alla) kelpaa kaverusten pötkötellä. Typyn piti hiukan kurittaa vilttiä, kun se paljastui lahjapaperin uumenista. Mikä lie karvakasa, pitihän se pistää varmuuden vuoksi ojennukseen vaikkei se ääntä päästänytkään. Muuten rauha pysyi maassa lahjojen avaamisen ajan ja Typy osasi käyttäytyä Pimua kohtaan siivosti.

Taisimme kaikki syödä itsemme jonkinlaiseen ähkyyn pyhien aikana mutta Typylle ei riittänyt pelkkä porkkanalaatikko ja kinkku. Kuusenkoristeita on syöty tähän mennessä neljä kappaletta ja lisäksi kirjahyllyn reunalla istunutta tonttupariskuntaa Tyyperi päätti parturoida. Heitin kaljut ja lakittomat tontut roskiin enkä voinut olla pikkuriiviölle vihainen. Tontut nimittäin näyttivät melkoisen hupaisilta kaljuine muovipäineen. Ja aion ostaa alennusmyynneistä lisää kuusenkoristeita.

Auringonsäteet hellivät kaivajaa.

Eilen tapaninpäivänä myrsky mylvi ja myllersi pitkin eteläistä Suomea ja taisi Häme, Pirkanmaa ja lounainenkin Suomi saada osuutensa. Me uhmasimme hirmusäätä ja lähdimme kinkunsulatusreissulle Rajasaareen. Emmekä toki olleet ainoita lajissaan, saarella oli muutama muukin rohkea ulkoilija. Sekä varsinainen beaglekerho; kolme beaglea meidän isokorvien lisäksi. Mutta beaglethan eivät tunnetusti ole hienohelmoja ja mitä kamalampi sää, sen mukavampaa.  Typy osallistui tapansa mukaan leikkeihin erikokoisten ja -näköisten haukkujen kanssa Pimun tehdessä haistelutyötä pitkin rantaa. Ja aurinkokin näyttäytyi välillä tuiverruksen keskeltä. Oheisesta kuvasta näkyy, miten auringonsäteet hellivät kaivuuhommia tekevää Typyä. Täydellisestä talvisäästä puuttui vain lumi ja pakkanen, ilman myrskyä.

Vuosi 2011 lähenee päättymispistettään. Vuoden vaihtumista juhlistamme kotona iloisen sukulaisporukan kanssa. Tiedossa on siis mukavaa seuraa, kuplajuomaa, maukasta ruokaa (toivottavasti emäntä onnistuu keitoksissaan!), rakettien pauketta ja tinojen loistetta. Mikäpä sen parempi tapa kääntää katseet ja kuonot kohti uutta vuotta 2012!

perjantai 23. joulukuuta 2011

Hyvää Joulua!


Pari kuonoa karvaista, kohta taas märkää ja kuraista.
Onhan onneksi meidän joulussa sentään tuttu haju,
toivoaksemme kohta kielellä myös kinkun maku.

Nyt on joulu, taukoaa meiltäkin arjen koirakoulu.
Hetki odotettu perheen yhteinen, juhla rauhallinen
ja seesteinen.

- Pimun ja Typyn isäntä-

Leppoisaa, rauhaisaa ja riemukasta Joulua
kaikille blogin lukijoille!

toivottaa Pimu, Typy, emäntä ja isäntä

tiistai 20. joulukuuta 2011

Tervehtii jo meitä joulu ihanin

Hei, kohta on joulu! Edessä on hieman lomaa ja leppoisaa pyhäpäivien viettoa. Syödään herkkuja, huilataan, nautitaan yhdessäolosta, syödään taas herkkuja ja oikaistaan pitkäkseen sohvalle. Sille uudelle, jolle mahtuu koko sakki! Lähisukuakin tavataan ja niille, joita näemme vasta ensi vuonna, toivotamme aattona puhelimitse iloista joulun aikaa. Valkoinen joulu ei valitettavasti tänne Etelä-Suomeen saavu, jos sääennusteisiin on luottaminen. Eikä tuo ilma siltä kyllä näytäkään. Mutta se ei pilaa joulumieltä ja odotankin innolla vuoden lempijuhlaani.

Lahjapaketit ovat jo valmiina odottamassa sitä, että ne saadaan kuusen alle. Kuten edellisinäkin vuosina, Pimu ja isäntä lähteävät aatonaattona kuusenhakureissulle. Me Typyn kanssa jäämme paistamaan kinkkua ja jännittämään, minkälainen kuusi mahtaa tänä vuonna olohuoneeseemme päätyä. Isännällä on erinomainen maku, joten varmasti myös tänä vuonna saamme hienon kuusipuun. Kuusi nimittäin pitää olla ja kotimainen sellainen.

Joululahjaksi Pimu saa uuden fleksitaluttimen. Hertta-staffilta perintönä saatu fleksi on nimittäin historiaa, koska Typy söi sen... Tuholaiselle olen ostanut lahjaksi aktivointilelun, jotta fleksit ja muutkin tärkeät tavarat jäisivät vihdoinkin rauhaan. Kääräisin paperiin myös ison pussin possunkorvia kaveruksille yhteiseksi lahjaksi. Saa nähdä, kumpi koirimuksista haluaa tämän (ja kaikki muutkin) paketin avata, emännän ja isännän avustuksella tietysti. Kunhan ei vaan tulisi rähäkkä, kuten viime aattona.

Uskon, että kuusi pysyy pystyssä tänäkin vuonna. Toivon, ettei Typy syö alaoksien koristeita. Luulen, että kinkusta tulee ihan hyvä, joulutortut onnistuivat ainakin. Tiedän, että raskaan syksyn jälkeen meille kaksijalkaisille loma tulee tarpeeseen. Haluan, että kaikilla läheisillämme ja ystävillämme on rauhaisa ja mukava joulu. Ja oletan, että Pimu kerjää lahjakääröistä tulleita herkkuja taukoamatta.

perjantai 16. joulukuuta 2011

Aamukamut

Korjaan edellistä blogikirjoitustani. Ei Typy ihan kaikille vastaantuleville koirille rähjää. Työpäivinä aamulenkeillä kohtaamme vakiokuonoja, joille ei tarvitse mäyhätä. Niistä on vuosien varrella tullut tuttuja kavereita, joten mesomisen voi säästää vieraammille karvanaamoille. Aamukamuille heilutellaan häntää, ohitetaan ehkä hieman pelokkaasti mutta uteliaasti, haistellaan nenät vastakkain ja leikiksikin yritetään laittaa. Myös Pimu.

Alkumetreillä vastaan tulee usein Dani (shetlanninlammaskoira) ja Manu (kettuterrieri). Dani kuuluu Pimun suuriin ihailijoihin ja tykkääminen on molemminpuolista. Manua Pimu moikkaa melko pikaisesti mutta Typy voisi seurustella sen kanssa pitkän tovin. Molempien herrojen tapaaminen on aina iloinen juttu! Omistajien kanssa vaihdamme koirien kuulumiset. Lisäksi Danin emännän kanssa päivittelemme säätä, kerromme vaikkapa lomasuunnitelmistamme tai jutustelemme jostain muusta ajankohtaisesta.

Lenkin puolivälissä kohdataan "nimettömiksi" jääneet cockerspanieli sekä husky. Näillä vanhoilla herroilla on jo ikää ja Typy suhtautuu niihin kunnioituksella. Pimu tykkää ikätovereista ja cockerin kanssa vaihdetaan haistelukuulumiset Typy vanavedessä. Omistajarouvan kanssa jutellaan lyhyesti päivän säästä. Husky-herra ohitetaan omistajaa tervehtien. Joskus Typy uskaltautuu morjestamaan lähempää mutta yleensä se ohittaa herran häntä kinttujen välissä. Pikkuisen siis pelottaa isokokoinen kamu. Pimu luo huskyyn neutraalin silmäyksen ja matka jatkuu.

Loppumatkasta eteen tupsahtaa vielä nimettömät mopsi, sekarotuinen "karvapallo", kääpiövillakoira sekä cavalier kingcharlesinspanieli. Vastaan kirmailee myös silkkiterrieri Vili, sekarotuinen Muska sekä Virosta tuotu löytökoira Ria. Eikä pidä unohtaa kettua ja rusakkoa, jonkin sorttisia hengareita aamujengissä. Ja sellaisina pysyvätkin, sillä niille pitää rähistä eikä aamukamuille räksytetä. Ei edes Typy.

tiistai 13. joulukuuta 2011

Omille teille

Kokeilimme menneenä viikonloppuna uutta ulkoilutustaktiikkaa isokorvien kanssa. Typsyllä menokenkä vipattaa ja se tykkää haukkua ihan kaikille vastaantuleville koirille (on siis remmiräyhääjä). Pimu taas tykkää haistella ja nuuskutella joka puskan ja puunjuuren ja tämä hidastaa matkaa. Lisäksi; Pimu ei ole remmiräyhääjä kuin isoille, mustille koirille mutta nyt Typy on saanut lietsottua vanhankin räksyttämään miltei kaikille nelijalkaisille, joihin lenkkipoluilla törmätään. Joskus pinna remmin toisessa päässä tahtoo kiristyä, ei mahda mitään.

Päätimme siis lähteä sunnuntaina lenkille eri suuntiin, minä ikäneidon kanssa ja isäntä riiviön kera. Treffit sovittiin läheiseen metsikköön lenkin puolimatkaan. Alku oli kuin kivireen vetämistä. Pimu kääntyi tuon tuostakin vilkuilemaan taakseen ja pysähtyi ihmettelemään missä isäntä ja Typy ovat. Minä hoputan, komennan, käsken, maanittelen, kerjään ja anelen Pimulia liikkumaan eteenpäin. Vanha taas katselee minua hämmentyneen näköisenä, että mikä tämä homma oikein on. Missä kaveri?

Kun matkamme puoliväli saavutettiin, alkoi Pimun askel olla jo lennokkaampaa. Se malttoi myös haistella ja nuuhkia heinänkorsia, kantoja, puunrunkoja ja pellon reunalla kököttäviä multakasoja. Nyt ei enää katseltu taakse. "Ei ne sieltä näytä tulevan" taisi Pimuli tuumata ja keskittyi hajumaailman antimiin. Isäntä soitti väliaikatietoja, sillä hän oli jo tapaamispaikalla odottamassa yhdessä Typyn kanssa. Meillä matka kesti vähän kauemmin.

Ja soololenkkien saldo: Typyllä oli jalat viipottaneet kuten ennenkin, mutta muut koirat oli päästy ohittamaan ilman räyhäämistä, herkkujen voimalla. Pimukin tuntui nauttivan olostaan alkukankeuden jälkeen. Ei ollut kukaan (= Typy) tönimässä ojaan ja tuuppimassa pois edestä. Sai haistella rauhassa mielenkiintoisia hajuja ja räksyttäminenkin unohtui. Hienoa, ei ihan turha kokeilu!

Loppumatka tehtiin yhdessä koko poppoo. Pimulla ei ollut hidastelusta tietoakaan. Typy mesoi kaikille vastaantuleville koirille ja välillä ikäneito yhtyi huutosakkiin. Mutta taidamme silti toistekin "jakaa" koirat ja reitit. Ehkäpä se ajan myötä tuottaa tulosta ja yhteisetkin ulkoreissut olisivat seesteisempiä, meille kaikille.

maanantai 5. joulukuuta 2011

Synttärijuhlissa tapahtui: varas iski!

Pimun synttäreitä juhlittiin aamuun asti, kirjaimellisesti. Maljoja nostettiin itseoikeutetusti päivänsankarille mutta myös remontoidulle kodillemme, pikkujoululle sekä Suomen itsenäisyydelle. Juhlakalu sai mukavia lahjoja, jotka pääosin olivat syötävää. Niistä riitti jaettavaksi myös Typylle.

Mitähän seuraavaksi tarjoillaan...
Pimun synttärikakun kolmetoista kynttilää sai kunnian puhaltaa emäntä ja Pimu katseli tapahtumaa hetken aikaa erään juhlavieraan sylissä. Mutta Pimu ei ole sylivauva, ei ole ollut sitä koskaan, joten aikansa rimpuiltuaan vanha neiti laskettiin lattialle odottamaan omaa kakkuannostaan. Pimulle annostelin kakkua vähän reilumman palan kuin Typylle ja tämä ei tainnut miellyttää pikkumonsteria. Se nimittäin varasti erään juhlijan lautaselta kakkupalasen, kaikkien vieraiden sekä isännän silmien alla! Eikä varastelu tähän loppunut. Uusintana viime vuodesta, Typsy kävi nuolemassa myös voirasiaa... Varsinainen epeli! Ja miten nopea, sillä kukaan juhlaväestä ei hoksannut kakkuvarkautta kuin vasta kakun syöjän ihmetellessä, mihin pala lautaselta oli kadonnut. Onneksi kakkua oli sen verran runsaasti, että siitä riitti uusi annos varastetun tilalle. Typy kävi ylipäätään juhlien aikana sen verran ylikierroksilla, että muutama ylimääräinen iltalenkki tuli tehtyä. Näin vältyttiin mattopyykiltä ja vieraiden sukat säilyivät kuivina. Pimu malttoi ottaa välillä nokosetkin vaikka pysytteli kyllä menossa mukana aina emännän nukkumaanmenoon saakka.

Näin on juhlittu taas kerran meidän ikäneitoa. Pimu kävelee nyt upouusissa valjaissa, jotka annoimme sille lahjaksi. Juhla-ateriaksi Pimuli nautti lenkkimakkaraa. Vieraat viihtyivät, nauru raikui ja vähän laulukin. Rapsuttelijoita riitti ja huomiota sateli tasapuolisesti molemmille isokorville. Otamme siis uusiksi taas ensi vuonna!

Ps. Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille blogin lukijoille!

lauantai 3. joulukuuta 2011

Malja päivänsankarille: Pimu 13 vuotta!


Kolmetoista vuotta sitten syntyi Siuntiossa beaglepentue, johon kuului kolme narttua ja yksi uros. Narttupennuista suurimman vaikutuksen meihin teki Hessin Iines, joka sai sittemmin kutsumanimekseen Pimu. Ja niin tammikuussa 1999 haimme kotiin meidän ensimmäisen yhteisen koiran emmekä varmasti silloin tienneet, miten paljon iloa tämä pikkubeagle meille vielä toisi.

Paljon Onnea synttärisankari Pimulle!