Yliarvioitua seuraa

Ja mitäs täällä on tarjolla...

Vihdoinkin paukkupakkaset hellittivät ja pääsimme pitkästä aikaa Rajasaareen. Ahneus iski ja suuntasimme nenämme saarelle sekä lauantaina että sunnuntaina. Molempina päivinä Typyllä riitti runsaasti leikkikavereita, joista joidenkin kanssa riehuttiin enemmän ja toisten kanssa vähemmän. Pimulle taisi mieluisampi retkipäivä olla lauantai, sillä silloin meillä oli eväsreppu mukana. Repun kätköistä löytyi pieniä makupaloja myös isokorville mutta se ei estänyt kerjäämästä meidän kaksijalkaistenkin herkkuja. Ja miten hyvälle viinirypäletortut talvipakkasessa maistuivatkaan... sekä meille että koirimuksille, joille hellyimme antamaan tortunpuolikkaat per kuono.

Alkaneella viikolla ohjelmassamme on mm. Pimun lääkärintarkastus. Jo viime vuoden puolella päätimme isännän kanssa, että ikäneito viedään vuositarkastukseen heti pian 13-vuotissynttäreiden jälkeen. Toivomme kuulevamme lääkärin mielipiteen Pimulla olevista syylän näköisistä näppylöistä sen päässä sekä muutamista muista pateista, joita vanhan neidin kropasta löytyy. Lisäksi yleiskatsaus koko koirimukseen on paikallaan, sillä Pimatsulla on jo ikää. Ja niinhän sanonta kuuluu, että vanhuus ei tule yksin. Uskon kuitenkin, ettei mitään hälyyttävää Pimun suhteen ole tiedossa, niin hyväkuntoinen tyttö meillä on. Mutta on hyvä, että vanhan kunto tsekataan vuosittain sillä se antaa mielenrauhan ainakin emännälle.

Suurta eläinlääkärikammoa potevalle Pimulle on viikonloppuna tiedossa mukavampaa "käsittelyä". Hieroja saapuu taas hieromaan vanhaa ja tällä kertaa Typykin pääsee hierottavaksi. Saapa nähdä, miten homma onnistuu. Typsy on melko energinen pakkaus mutta toisaalta se rakastaa rapsutuksia ja huomiota. Ja vaikka pitkäkoipi onkin melkoinen tapaus, oli viimeviikkoinen huoleni turha; arki on pyörähtänyt taas mukavasti käyntiin ilman ihmeempiä tuhoja. Huonekalut ovat ehjät, kirjat pysyneet hyllyssä ja tapetit seinillä. Taisin luulla väärin, kun ajattelin että kaksikolle (ja lähinnä Typylle) tuottaisi vaikeuksia palautua normaalikuvioihin. Asiahan saattaa olla peräti niin, että ne nauttivat, kun saavat päivät pötkötellä taas rauhassa eikä isäntäväki ole koko ajan häiritsemässä kaikenlaisella touhuamisellaan. Ehkäpä siis yliarvioin seurani haluttavuuden...