torstai 13. syyskuuta 2012

Ramasee...


Meidän tytöt ovat hiukan aamu-unisia. Rutiineihin kuuluvan aamukeksin tulee Pimu kyllä hakemaan emännältä heti, kun nousen sängystä ylös. Typy ei yleensä viitsi keksin takia herätä mutta tasapuolisuuden nimissä kiikutan herkkupalan sille sen petiin... joo, saa nauraa. Olen höpsö, kun on kyse rakkaista karvakavereista. Keksien jälkeen tuttu tuhina alkaa kuulumaan uudelleen sohvalta sekä pedistä, kun beaglet vaipuvat takaisin unten maille. 

Tässä hiukan kuvasatoa tältä aamulta, kun houkuttelin koiria lähtemään ulos lenkille. Venyttää, vanuttaa, haukotuttaa, ramasee, silmät lerpattaa tai katse seisoo... Pitääkö lähteä, nyt jo, ei kai, nukuttaisi vielä...

nukahtaa, ei nukahda, nukahtaa...
hoh hoijaa...
krooh... ai, ulos vai?






2 kommenttia:

  1. Meillä ei yleensä ole edes noin reipasta sakkia :D Tai no Ellu on kun se on vielä niin pieni mutta Avan saa välillä käydä ihan tosissaan komentamassa sängystä ylös :D Tuttujen koirat lähtee aina innoissaan ulos mutta meillä Ava on aina viimeinen joka sängystä nousee ja ensimmäinen joka sinne käy :D Beaglet <3

    VastaaPoista
  2. Juu, kyllä Pimuakin saa aikamoisesti houkutella aamulenkeille. Typy on pirteämpi tapaus. Ja kun ulos asti päästään, käynnistyy vanhankin moottori ja sitten mennään... Herääpä itsekin, kun juoksee isokorvien perässä. Mukavaa syksyn jatkoa teidän poppoolle!

    Pimun ja Typyn emäntä

    VastaaPoista

Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.