Jättiläinen ja kääpiöt

Saisinko  lisää rapsutuksia, kiitos.

Autuaat oli ilmeet, kun isännän palattua kotiin saivat isokorvat  viikonloppuna kovasti rapsutuksia ja halauksia. Isännän rapsutukset kun ovat niin paljon parempia kuin emännän, sillä ikävä oli kalvanut koirimuksia koko viikon.

Miten mukavaa... 

Eilen kävimme kylässä Roope-hovawartin luona. Vierailu sujui oikein mallikkaasti vaikka olikin ensimmäinen laatuaan meidän vanhukselle. Typy on kerran aikaisemminkin ollut kyläilemässä Roopen luona ja silloin Tyyperi taisi hiukan pelätä isoa, energistä nuorukaista. Etukäteen mietiskelin, miten Pimuli suhtautuu innokkaaseen nuoreen mieheen mutta muutaman kerran haukahdettuaan ikäneito totesi, että herra oli pistetty ruotuun. Ja Typykin taisi tuumata, että Roope on ihan ok kaveri ja nukkua röhnötti sohvalla suurimman osan iltaa. Kohtelias vieras...  Meidän kaksikko näytti niin pieniltä ison koiran rinnalla, joten kolmikkoa voisi melkein kuvailla sanoin jättiläinen ja kääpiöt.

Vielä tovi ja sitten suuntamme auton nokan kohti Savonrantaa. Siellä odottaa siskoni ja hänen miehensä mökki, jossa vietämme syyslomamme alkupäivät. Savonrannasta matka jatkuu kohti Kangasniemeä ja pientä punaista tupaa. On mökkikauden päättämisen ja möksän talviteloille laiton aika.