torstai 11. heinäkuuta 2013

Ja taas...

Pimulla on taas vatsavaivoja. Ikäneito oksentaa ja pas...ntaa vuoron perään ja isännän kanssa säntäilemme talouspaperirulla kainalossa vanhuksen perässä siivoten jälkiä. Siivoushomman lomassa kiikutamme Pimpulaa ulos talon taakse metsään. Sain Mailta hyviä vinkkejä liittyen koirien vatsavaivojen lääkitsemiseen ja tänään kipaisin apteekissa hakemassa troppeja, joilla hartaasti toivon Pimun vatsan rauhoittuvan. Onneksi vesi näyttää vanhukselle maistuvan ja se pysyy myös aika hyvin sisällä. Tällaisessa taudissa kun kuivumisen vaara on suuri ja lämmin sää vain lisää riskiä.

Olemme miettineet viime aikoina Pimun kuntoa noin ylipäätäänkin. Ikä on tehnyt tehtävänsä ja kuulon heikentymisen lisäksi myös kroppa näyttää ikääntymisen merkit. Kesäkuumalla Pimu ei pysy enää Typyn tahdissa lenkkipoluilla ja etenkin pitkien torkkujen jäljiltä vanhan kroppa vaikuttaa jäykän tönköltä. Kestää aina hetken, että moottori käynnistyy. Juominen on lisääntynyt enkä laita sitä pelkästään helteiden piikkiin. Johtuuko se viime kesänä todetuista maksavaivoista vai onko kyseessä jokin muu juttu... Olemme päätyneet tarkkailemaan tilannetta kesän ajan ja kun palaamme lomalaitumilta, on Pimu syytä viedä eläinlääkärin tsekkaukseen.

Mutta vatsavaivojen toivoisi nyt helpottavan senkin vuoksi, että viikonloppuna isokorvat lähtevät Keravalle hoitoon. Meillä isännän kanssa on edessä hautajaisreissu Kangasniemelle ja sieltä palattuamme matka jatkuu kohti Tallinnaa, jossa vietämme hääpäiväämme. Harmittaa kyllä vietävästi jättää meidän vanhus sairaana hoitoon, jos tauti ei ala heittämään. Mutta mistäpä moisesta sontataudista voi etukäteen tietää, koska se iskee. Se kun näyttää iskevän ilman mitään ennakkovaroituksia. Huoli painaa varmasti mieltäni viikonloppuna eikä se Keravan poppoollekaan mukavaa ole ripulista koiraa kaitsea. Mutta tiedän, että koirimuksista huolehditaan Keravalla mitä parhaiten. Paikka on tuttu ja turvallinen molemmille karvanaamoille. Typyllä riittää leikkikavereita ja Pimu saa varmasti levätä rauhassa niin paljon kuin haluaa. Yritän siis olla murehtimatta liikoja, etenkin kun reissumme Kangasniemeen on jo surua täynnä.

Tokeniko Pimun vatsa ennen hoitoreissua? Pelasiko Typy poikien kanssa jalkapalloa vai sählyä? Mitä tuliaisia isokorville tarttui Tallinnasta mukaan? Näistä kerron seuraavassa kirjoitelmassani, pysythän linjoilla!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.