Käteen jäi kultaa ja kiloja

On kulunut hippasen yli kaksi kuukautta siitä, kun saattelimme isännän kanssa Pimun sen viimeiselle matkalle. Huh, tähänastisen elämäni kovin paikka ja varmasti isännästä voi sanoa samaa. Pahin suru ja ikävä on taipunut taka-alalle mutta toki Pimuli on muistoissamme vahvasti. Kun kuljemme Typyn kanssa ulkona, nousee puheissamme usein esille Pimu. Miten se olisi tässä tilanteessa toiminut, miten se hoiti tuonkin asian, Pimu ei koskaan tehnyt noin miten Typy taas toimii... Vertailua isokorvien kesken teemme rakkaudella, onhan Typy oma ihana itsensä vaikka kovin eriluontoisia meidän tytöt olivatkin. Joskus minua säälittää Typsy ihan kamalasti, koska se on nyt yksin. Kannan huolta siitä, miten se pärjää ja onko sillä tylsä elämä. Mutta parhaamme tehdään, että se olisi maailman onnellisin koira. Ja ehkä joskus, kun aikaa on vierähtänyt, se saa pienen beagleystävän.

Sotshista jäi käteen muutama mitali ja kisakatsomo hiljeni. Mutta vain hetkeksi, sillä isäntä virittelee jo tunnelmia kohti kesää ja jalkapallon MM-kisoja. Itse en ole kova penkki- enkä muukaan urheilija mutta sydäntä lämmitti Sami Jauhojärven saavuttama mitali. Pitkä ura huipentui vihdoinkin kullan kiiltoon, hieno juttu! Typy on formulafani, joka pentuna innostui suunnattomasti, kun sille kuiskasi korvaan sanat Kimi Räikkönen. Ja kun telkkarista tuli mainos, jossa Kimi oli vaihtanut erääseen puhelinoperaattoriin, Typy jähmettyi tuijottamaan kyseistä mainosta. Mistä lie tuo Kimi-kuume Typylle mahtoi nousta... Nyt formulat ovat jääneet taka-alalle ja Typyä kiinnostaa vain telkkarin ääressä nautittavat syömiset. Ja niin valitettavasti emäntääkin, joten tänään lenkkeillään taas reippaasti!

Se meidän juttu

Olen todella iloinen, että päätin tyrkyttää Typyä lukukoiraksi. Näin voin todeta vaikka takana on vasta kaksi kuuntelukeikkaa. Mitä meille näistä kirjastokäynneistä jää käteen? Typylle rapsutuksia, silityksiä ja ihastelua. Minulle taas hyvä mieli, kun pienellä vaivalla voimme Typyn kanssa tuoda iloa pikkuihmisille ja vähän isommillekin. Lukukoiraa halutaan tulla tapaamaan. Ketään ei ole pakotettu kirjastoon eikä mikään viranomaistaho ole välikätenä järjestelemässä lukuhetkiä. Tässä on vissi ero mm. tukihenkilötoimintaan, jossa olen ollut mukana. Ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että vapaaehtoistyön muodoista juuri lukukoiratoiminta on se minun juttuni. Eikä vähiten siksi, että tämä on Typsyn ja minun yhteistä touhuamista.

Järjestyksessään toinen lukukoirakeikka sujui paremmin kuin hyvin. Arvasin, että ensimmäisellä kerralla vieras paikka aiheuttaisi Typylle epäluulon puuskia, jotka ilmenevät haukahteluna. Mutta tällä toisella reissulla Tyyperi oli jo selvästi päässyt sinuiksi lastenosaston satuhuoneen kanssa ja lukijoiden kanssa päästiin hyvin yhteisymmärrykseen, kun jokainen sai tuokion aluksi antaa Typylle koirankeksin. Kirjastotäti antoi meille virka-asun, jonka kääräisin tietysti heti Typsykän kaulaan. Kyllä nyt kelpaa, kun on työasu ja kaikki! Eikä meidän muutenkaan tarvinnut lähteä kirjastosta tyhjin käsin. Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisyhdistys valitsi kyseisen kirjaston lukukoirat Vuoden Lapsiperheen ystäväksi vuosimallia 2013. Kirjastossa oli tammikuussa järjestetty juhlava palkitsemistilaisuus, jonka me valitettavasti jouduimme jättämään väliin Typyn juoksun vuoksi. Mutta Typyäkin oli muistettu ison luun muodossa vaikkei kunnia ehkä sille vielä kuulunutkaan. Me kun aloitimme kuunteluhommat vasta tämän vuoden puolella. Kaunis kiitos silti.

Eilen maahan satoi pieni kerros lunta pikkupakkasen kera. Olipa kummallista, kun ei tarvinnutkaan pestä Typyä ulkoilureissujen jälkeen. Tuntuu, että suihkukeikat ovat jo ihan vakio-ohjelmaa ja yllätys on todella positiivinen, jos ulkona ei roiskukaan rapa. Valitettavasti tätä iloa ei taida kauaa kestää, joten siitä pitää ottaa kaikki irti ja tehdä useampikin lenkki päivässä. Reipasta viikonvaihdetta myös teille, hyvät PSB:n lukijat!  



 

Kohta taas kuunnellaan ja kaarretaan Kangasniemelle

"Ai minäkö söisin rusakon jätöksiä...
en kai..."

Vahvimmallekin rautamahabeaglelle voi käydä hullusti, kun mättää suuhunsa monta päivää putkeen rusakon sontaa. Typsy kaiveli papanoita antaumuksella jopa lumen alta ja hyviä näyttivät olevan. Ei auttanut kiellot, ei huutaminen, ei jämäkkä komentaminen eikä houkuttelu. Tuloksena oli pari päivää kestänyt vatsatauti, joka tietysti saattoi johtua jostain muustakin. Mutta epäilen...

Ikävää oli se, että lauantaina vierailimme isännän veljen ja hänen avovaimonsa luona. Siellä meitä odotti myös Esco ja Risu, joiden kanssa olisi ollut mukava laittaa pelit pystyyn. Ja kyllähän Typy yritti riekkua poikien kanssa ja samalla myös paeta liian tuttavalliseksi käynyttä Risua. Vatsa ei kuitenkaan tykännyt moisesta riehumisesta ja tuloksena oli oksennukset olohuoneen matolle. Vieraskoreus on siis tuntematon sana meidän Typsykälle. Uloskin piti päästä usempaan kertaan mutta onneksi vatsavaivat alkoivat loppuillasta hellittämään. Bussimatka kotiin sujui jo mallikkaasti ilman, että matkakavereina olisi ollut meidän kaksijalkaisten lisäksi myös yrjö ja ripuli.

Tällä viikolla teemme järjestyksessään toisen lukukoirakeikan lähikirjastoomme. Tänään aion treenailla Typyn kanssa kuunteluhommaa, jotta suoriutuisimme tulevasta työkomennuksesta hyvin. Ja varaan kirjastoreissulle mukaan herkkuja, sillä uskon, että lukijoihin saadaan parempi kontakti, kun annan heille mahdollisuuden tarjota Typylle makupala ennen kuin kirjan kannet aukeaa. Pitäkääpä peukut ja tassut pystyssä, että operaatio Kuuntelu sujuu kommelluksitta!

Kuraa, loskaa, vesisadetta, kuraa, rapaa... Minne katosi se talvi? Vai loppuiko syksy vielä ollenkaan? Isäntä oli jo kuullut mustarastaan laulua ja talitiaiset pitävät myös kovia konsertteja. Itse yhdistän lintujen laulun kevääseen ja nyt on vasta helmikuu. Mutta siivekkäiden viserrys nostaa mieleen Kangasniemen ja pienen punaisen mökin. Kevättä ja tulevaa mökkikautta kohti siis mennään jo kovaa kyytiä, jippii jeeee!

Lämmin tervehdys Ystävänpäivänä!

Jokainen ystävyys on mitaton ja 

vertaansa vailla - se on ainoa laatuaan.

Hyvää Ystävänpäivää kaikille blogin 

lukijoille sekä blogikamuille!

Toivottaa

Typy, emäntä ja isäntä

Hyvinhän ne pärjää

Viikonloppuna liukastelimme lenkkipoluilla ja nyt, kun jää on sulanut, saa Typyä taas suihkutella joka ulkoilureissun jälkeen. Kuraa ja hiekkaa tuntuu tarttuvan vatsaan ja jalkoihin kilotolkulla. Luin iltapäivälehden lööpistä, että kovia talvisäitä ei olisi enää odotettavissa. No, emme kaipaakaan paukkupakkasia mutta olisihan lumessa voinut vielä tallustella. Eikä Typykään ole erityisen riemuissaan taas alkaneista kurakeleistä.

Typsykkä saa nauttia meidän kaksijalkaisten seurasta nyt enemmän kuin koskaan aiemmin elämässään. Ja se on mukavaa, koska Typsykällä ei ole enää Pimua seuraneitinä. Isäntä pakertaa tätä nykyä kotona useampana päivänä viikossa nenä kiinni kirjoissa ja sormien juostessa näppäimistöllä. Vaikkei Typy saakaan jakamatonta huomiota koko päivän ajan, on tilanne kuitenkin melko erilainen verrattuna siihen, että isokorva joutuisi viettämään viisi päivää viikossa työpäivän verran yksin kotona. Toki jokapäiväistä ei isännänkään seura ole ja hyvinhän Typy yksinkin osaa olla. Mutta omaa mieltäni lämmittää kovasti se, että Typyllä ei ole yksinäisiä ja pitkiä päiviä niin runsaasti kuin vaikkapa vuosi sitten. Ja vuosi sitten Typyllä oli vielä kaveri...

Hoksasiko Pimu, että Typsyllä on päivisin useammin seuraa eikä sen tarvitse olla enää usein yksin... Isäntä kun puuhasteli jo syksyn mittaan paljon kotona ja Tampereella piipahdettiin vain kerran, pari viikossa. Ja aivan kuten jouluaattona, kun ikäneito vielä jaksoi viettää kanssamme mukavan illan lahjoja avaten ja kinkusta nautiskellen. Aattoillan, joka huipentaa meille isännän kanssa vuoden rakkaimman juhlan eli joulun. Ja joulun tärkeys ei ollut varmaankaan jäänyt epäselväksi Pimulle, joka aika monta aattoa ehti elämässään nähdä. Oliko sen illan jälkeen aika antaa sairaudelle ja uupumukselle vihdoin periksi. Sillä kaikki oli järjestyksessä ja kyllä nuo pärjää, tuumasi Pimu ja suuntasi katseensa kohti vihreämpiä metsämaita.

Elämme jännittäviä aikoja!

Typy sai  herkutella Haagassa niillä kuuluisilla virolaisilla hirvenlihamakkaroilla ja makkaroita riitti kotiinkin saakka tuotavaksi. Viimeiset makkarat annoin pitkäsäärelle eilen ja kyllä ne näyttivät maistuvan ihan parhaudelta. Hoitoreissu oli sujunut mallikkaasti ja samoin sujui myös meidän kaksijalkaisten Tukholman reissu. Museoihin emme ehtineet sillä aika vierähti kaupungilla kierrellessä. Ja niissä askarteluputiikeissakin piipahdettiin ja niistä tarttui ostoskassiin mukaan muutama tarpeellinen juttu. Typy oli kiltisti tyytynyt nukkumaan olohuoneen puolella mutta oli anivarhain molempina hoitoaamuina hätyytellyt appiukkoa ja anoppia ylös, ulos ja lenkille. Typsyn sisäinen kello toimii erinomaisen hyvin ja vapaapäivien aamuinakaan ei kovin myöhään saa nukkua vaikka iltalenkin tekisi vasta yöllä.

Kuluvalla viikolla koirahieroja ilahdutti meitä taas käynnillään ja sehän on Typyn mielestä ihan parhautta sekin. Juoksuaika on tältä erää ohi ja pyykkiä pesty. Voi, miksi me luovutettiin aikoinaan niin helpolla housujen suhteen... Kuusi koneellista patjanpäällisiä, peittoja, tyynyjä, mattoja, lakanoita ja täkkejä pyöri koko alkuviikon pyykkimasiinoissa. Onneksi taloyhtiössämme on pesutupa.

Tämän kuluvan vuoden aikana on tiedossa parikin isompaa tapahtumaa meidän perheessä, joista toiseen liittyy nuo mainitsemani askarteluliikkeet. Elokuussa on nimittäin suurten juhlien aika ja olen pikkuhiljaa ryhtynyt niitä valmistelemaan. Kutsukortteja on suunniteltu, pitopalvelu ja juhlatila on varattu. Pidän juhlien järjestämisestä ja olen niissä puuhissa omimmillani. Siksi onkin eri hauskaa miettiä jo nyt elokuisia kemuja enkä halua jättää asioita viime tippaan. Sillä se toinen tälle vuodelle osuva iso juttu on uusintaoperaatio liittyen syksyllä 2011 tehtyyn leikkaukseeni ja kutsu yläkroppani aukaisemiseen saattaa tulla koska tahansa. Siksikin on hyvä mietiskellä myös juhlakuvioita, sillä en tiedä miten pois pelistä olen ja kuinka pitkän aikaa, kun sairaalakeikka on tehty.

Suuntaamme siis kevättä kohti odottavin mielin ja jännitystä ilmassa. Jännitystä riittääkin jo lähiviikoille, sillä tänään on alkanut tapahtumaan Sotshissa. Pistäkää siis kisakatsomoita pystyyn ja toivotaan Suomelle menestystä kisoissa!