keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Sateista hiljaisuutta

En heti muista, että meillä olisi koskaan ollut näin sateinen syysloma täällä Puulalla. On ollut joskus lunta, pakkastakin. Myräkkää mutta myös aurinkoa. Kuulaita syyspäiviä ja tähtitaivasta. Tällä kertaa vettä on satanut joka päivä. Harmittaa mutta minkäpä tuolle mahtaa. Ei muuta kuin sadevermeet ylle, kun puuhaillaan ulkosalla.

Ja mukavasti on ehditty jo puuhaillakin. Lomaviikko on puolivälissä ja polttopuita on valmiina kivan iso kasa. Pihaa on siistitty. Kesäkukat kippasin metsään maatumaan ja ulkotiskipaikan raivasin pois. Loman tiskit tiskaan saunassa. Eikä tämä puhdasta työleiriä ole. Iltaisin luetaan kirjoja, saunotaan ja tuijotetaan järvelle. Hiljaisuudessa. Kaupungissa tällaista hiljaisuutta ei saa kokea koskaan.

Typy ja Hippu nauttivat mökkilomasta. Mökin tienoolta löytyy paljon erilaisia hajuja. Välillä otetaan juoksukisat ja painitaan. Päivätorkkuja unohtamatta. Eilen kävimme kauppa-autolla ja auton vastaanotti kaksi haukkuvaa biigleä. Tyttöjä taisi vähän jännittää, kun iso auto lähestyi tutulla mökkitiellä. Harvinainen ilmestys tuollainen jättiauto meidän rannoilla.

Sytytän liki joka ilta Pimun haudalle kynttilän. Sille ja tälle kaikelle muullekin heitämme haikeat heipat ihan kohta. Mökkivanhus on palvellut meitä taas yhden kesän paremmin kuin hyvin. Kiitämme lämpimästi siitä ja ymmärrämme, että nelikymppinen möksä tehtiin aikoinaan vain kesäkäyttöön. Nautimme loppulomasta ja jäämme sen jälkeen odottamaan uutta kesää.

torstai 12. lokakuuta 2017

Talven tulon merkkejä

Tällä kuluvalla viikolla kävimme Typsykän kanssa taas naapurissa lukukoirailemassa. Ilma oli kamala; sade piiskasi ja tuuli viuhtoi. Mutta muutama pikkuihminen uhmasi karmeaa keliä ja tuli lukemaan Typylle. Oltiin iloisia, eritoten Typy, joka sai taas runsaasti rapsutuksia.

Työilta takana. Matkalla bussissa kohti kotia.

Varasin Typylle ajan eläintohtorille, jotta sen hammaskalusto saadaan kuntoon. Vähän ikävän synttärilahjan annamme, sillä lääkäriaika on varattu Tyyperin juhlapäiväksi. Mutta juhlistamme Typyä synttärikakun merkeissä joko ennen operaatiopäivää tai sen jälkeen. Pitäähän päivänsankarin pystyä kakkua maistamaan! En ole keksinyt Typylle mitään "mukavampaa" lahjaa. Herkkuja se toki saa. Taidamme hankkia sille uuden mökkipannan. Hippu saa sellaisen sitten joulupakettiin.

Teimme eilen päivälenkin lammasaitauksen kautta ja totesin isokorville, että lampaat ovat lähteneet viettämään talvea muihin maisemiin. Aitaus oli typötyhjä. Jäämme odottelemaan ensi kesää, jolloin ne taas palaavat. Lampaiden poislähtö ja mökin talviteloille laitto ovat asioita, jotka viimeistään havahduttavat meidän poppoon talven tuloon.

Tänä aamuna pistin kuulokkeihin joululevyn soimaan. Pullo glögiä on pakattu mökkikassiin. On myös aika askarrella pikkujoulukutsut. Joulukonserttiliput hankin jo syyskuun puolella. Mutta ennen kuin ryhdyn joulua enemmän valmistelemaan, vietämme syyslomaa Puulalla. Ohjelmassa on haravointia, puusavottaa, laiturin korjausta ja muuta mukavaa. Edessä on varmasti hieno viikko!

torstai 5. lokakuuta 2017

Hyvässä kunnossa

Lokakuu on käynnistynyt sateisen syksyisenä. Mutta luonto ilakoi väreissä ja taivaalle voi tiirailla muuttolintujen matkaa. Joutsan pelloilla oli suuria laumoja laulujoutsenia, kun ajelimme mökiltä sunnuntai-iltana kotiin. Minne lie niiden lento vei, toivotimme hyvää ja turvallista matkaa.

Kävimme maanantaina Tyyperin kanssa eläinlääkärin pakeilla. Typy tutkittiin hyvin huolella ja perusteellisesti. Vaikka Typyä on viety eläinlääkäriin monen monta kertaa ja tehty jos jonkinlaista toimenpidettä, saimme taas uutta tietoa meidän ihanaisesta. Siltä puuttuu yksi ylähammas. Tämä ei juurikaan vaikuta purentaan mutta on saattanut jäädä leukaluuhun "jumiin". Ihmetyttää, ettei aikaisemmin kukaan tohtori ole tällaista havaintoa tehnyt...

Typy odotteli rauhallisesti
eläinlääkärin tapaamista.

Typsy käyttäytyi reippaasti, kun lääkäri otti siltä verikokeen. Kolme putkea verta valutettiin ja tulokset kokeista saimme eilen. Mitään ei löytynyt. Typyllä on kaikki arvot hyvät, mm. maksa, munuaiset, kilpirauhanen. Lääkäri totesi, että harvoin näkee näin hyväkuntoista beaglea. Painostakin tohtori totesi, ettei Typsy liian laiha ole. Seuraavat askeleet ovat, että puuttuvan hampaan asia tutkitaan tarkemmin, kuten myös erään lohjenneen hampaan kohtalo. Painoa tarkkailemme viikottaisella punnituksella.

Olen todella helpottunut, että Typy on kaikin puolin kunnossa eikä mitään terveysongelmia ole. Nyt olen taas rauhaisin mielin. Saimme erinomaista palvelua tältä tutulta eläinlääkäriltä, joka aikoinaan hoiti meidän chinchillaa. Tästä on hienoa jatkaa kohti syyslomaa ja viikkoa Puulalla. 

Haiseva Hippu.


Mökkiviikonlopun saaliina oli ämpärillinen suppilovahveroita sekä sontainen Hippa. Sain omin silmin todistaa, kun se antaumuksella hieroi itseään jonkin elukan läjässä . Haju oli kamalan kuvottava. Pesukeikkahan siitä taas tuli, isäntä saippuoi Hipsukkaa ja minä kaadoin kauhalla vettä päälle. 



Tällä viikolla lukukoirailtiin kotikirjastossa. Lukijoita riitti mukavasti ja palkaksi Typsy sai rapsutuksia, halauksia ja suukkosia. Luin eilen Ylen sivuilta lukulehmästä! Aivan mahtava juttu tämä lehmille lukeminen. Käykääpä kurkkaamassa kyseinen artikkeli.

Supistaan salaisuuksia...

Niin, odotamme jo kovasti koko sakki lähestyvää syyslomaa. Surullistahan siinä on se, että mökkikautemme päättyy tämän vuoden osalta. Keväällä meitä odottaakin uudistuneet maisemat, sillä talvella tehdään suurempaa puusavottaa mökin ympäristössä. Mahdetaanko tunnistaa maisemia enää ollenkaan... se on kuitenkin selvää, että saamme lisää valoa pihaan ja ympäristöön. Ja vähemmän haravoitavaa.
 

perjantai 29. syyskuuta 2017

Terveys tarkasteluun

Viikot kiitää nyt sellaista vauhtia, että maanantaista perjantaihin on vain hujaus. Vuoronperään tehdään isännän kanssa pitkiä työpäiviä. Se, että lokakuu kopistelee jo ovelle, tuntuu ihan hassulta. Nytkö jo! Syyslomaan on enää muutama viikko aikaa. Sen jälkeen mökkikausi on päätetty, tulee Typsykän synttärit ja marraskuun harmaus. Mutta joulu, tuo vuoden paras juhla, on myös kohta edessä.

Hippulille ja Typsylle kuuluu hyvää. Hipsu on hauska ja vauhdikas oma itsensä. Eilen seurasin kaksikon yhteistä tennispallopeliä. Typy taisi voittaa. Tulevaksi maanantaiksi olen varannut Typsylle ajan eläinlääkäriin. Haluan, että sille tehdään terveystarkastus verikokeineen. Olen ollut huolissani Tyyperin painosta. Haluan oman mielenrauhani vuoksi selvittää, ettei mitään ole vialla. Olen hupsu ja murehdin suotta aivan liikaa kaikkea, mikä liittyy koiriimme.

Luin eilen uutisen, jossa kerrottiin uudesta kirjastosta, joka nousee pääkaupunkiimme. Sinne ollaan mietitty robottilukukoiraa! Kuten itsekin tänne blokiin tässä kuussa kirjoittelin, tulevaisuus tuo tulleessaan mitä ihmeellisempää teknologiaa. Meidän kotikaupunki ei siis suinkaan ole ainut, jonne virtuaalisen lukukoiran palveluita on mietitty. Katsotaan, miten nämä suunnitelmat etenevät. Itse pohdin, että ei robotti kyllä voi meidän Typsykkää korvata. Niin kovasti iloa ja riemua täynnä olevia kohtaamisia näen lukukoirakeikoillamme.

torstai 21. syyskuuta 2017

Mökillä, kirjastossa ja väärässä penkissä

Alkaa tämä syyskuu kääntyä loppupuolelle. Puut ovat ryhtyneet vaihtamaan väriä ja illat ovat pimeitä. Varhaiset aamut myös. Kun poljen työmatkoja fillarilla, on pyörään pistettävä lamppu palamaan. Heijastimet on kaivettu esiin, sekä kaksi- että nelijalkaisille. Nyt voi poltella lyhdyissä kynttilöitä ja kohta räpsäisen parvekkeella olevan valopallosarjan loistamaan.

Viikonloppua vietimme Puulalla. Vettä tihuutti mutta metsälenkki tehtiin siitä huolimatta. Mukaan tarttui taas puoli ämpäriä kanttarelleja. Koska meillä on pakastimessa vielä viimesyksyistä satoa, lahjoitamme tänä vuonna keräämämme sienet sukulaisille. Saunottiin, luettiin ja grillattiin lammasta. Kivaa oli ja rentouttavaa.

Typy kieri mökillä tehdyllä metsälenkillä
jonkin elukan sonnassa. Haju oli kuvottava!
Pesullehan biigle sitten pääsi. 

Lampaat laiduntavat edelleen kotikulmillamme. Miltei joka päivä lenkkireittimme kulkee niiden luo. Hippu tykkää katsella lampaiden touhuja. Typy vahtii, etteivät lampaat tule liian lähelle Hippulia. Tai emäntää. Olen kyllä kertonut Typsylle, että meidät erottaa lampaista sähköpaimen ja että lampaat ovat eri kilttejä kavereita. 


Lukukoirailut jatkuivat tällä viikolla naapurilähiössä. Lukijoita riitti ja sehän oli mainio juttu. Typyä rapsuteltiin ja eräs vakiolukija toi sille makupaloja. Taisi olla Typsystä hyvin onnistunut kirjastokäynti! 

"Tämän työn parhaita puolia: jakamatonta
huomiota vain minulle."

Kotimatkalla rouvashenkilö nosti linjurissa metakan, koska istutin Typyn ja itseni hänen mielestään väärään penkkiin. Typy istui toki lattialla ja meidän matkanteko on tässä vaihto-autossa kestoltaan kymmenisen minuuttia. Vaihdoin paikkaa mutta jouduin palaamaan takaisin eturiviin. Takaosaan istumaan tullut ei-selvinpäin oleva kulkija aiheutti mielestäni turvallisuusriskin minulle ja Typsylle. Rouvashenkilö oli hiljaa. Ei niin kiva päätös meidän lukukoira-illalle. En kuitenkaan antanut tämän episodin painaa mieltä maahan. Mielestäni maailmassa olisi paljon tärkeämpiäkin räyhäämisen aiheita kuin se, mihin penkkiin joku asettuu bussissa. Koiran kanssa tai ilman. 

Eilen vietimme isännän synttärikahvikutsut järjestysnumerolla kaksi. Isokorville annoin järsittäväksi jonkinsorttiset peuran nahkatötteröt. Makoisia taisivat olla nämä pötkylät. Isännällä on ollut kiireinen viikko töissä, paljon hommaa ja pitkän pitkiä päiviä. Senpä vuoksi tulevana viikonloppuna rauhoitumme kotona rentoutuen. Letkeää viikonloppua myös teille, PSB:n ystävät!

  

perjantai 15. syyskuuta 2017

Virtuaalilukukoira

Tämä kohta päättyvä viikko mennä hurahti vauhdilla. Kilppari pääsi keskiviikkona omaan kotiinsa. Hyvinhän hoitoreissu sujui. Hippu olisi pitänyt kilpikonnan meillä varmasti pidemmänkin aikaa. Niin mielenkiinnolla se seurasi mm. konnan ruokahetkiä. Ja pitihän Hipsulle antaa maistiainen salaatista ja kesäkurpitsasta. Se kun suorastaan kerjäsi niitä. Mutta ei rehut isokorvan suuhun maistuneet. Hippu sylki ne pois. Käsitykseni siitä, että biiglet syövät mitä vaan, ei siis taidakaan pitää paikkaansa.

Sain kuluneella viikolla tiedustelun, kiinnostaisiko minua osallistua tapahtumaan, jossa suunnitellaan datalähtöisiä palveluita kuntalaisille. Voisiko lukukoiran vastaanoton digitalisoida. Löytyisikö kotikaupungistamme muita "eläintoimintoja", jotka ottaisimme tähän mukaan. Voisiko lukukoira kuunnella lampaiden keskellä lammashaassa, kun lukija lukee sille toiselta puolelta kaupunkia. Virtuaalisesti, diginä, pilvipalvelussa. Lupasin miettiä asiaa. Itse en ole tietokonenörtti enkä ihan puoliakaan ymmärtänyt tapahtuman ideaa. Mutta mietin siis. Aikaa on marraskuun alkuun saakka.

Ensi viikolla käymme Typyn kanssa lukukoirailemassa kuitenkin ihan paikan päällä läsnäollen. Kirjastossa, joka on parhaita kuntalaisille tarjottavia palveluita ja vielä ilmaiseksi. Toivottavasti paikalle saapuu taas lukijoita. Rapsuttelijoita pitää ainakin piipahtaa, tuumailee Typy. Uskon, että Typyn toive kyllä toteutuu.

perjantai 8. syyskuuta 2017

Unikavereita

Kuluvalla viikolla oli syksyn ensimmäinen lukukoiravuoro kotikirjastossamme. Lukijoita oli reilusti ja rapsuttelijoita sitäkin enemmän. Typy nautti jakamattomasta huomiosta. On hienoa nähdä, miten se tuo ihmisille hymyn huulille ja hyvää mieltä kaikille. Ylpeänä seison Typyn rinnalla. Ensi viikko huilataan kuunteluhommista mutta sen jälkeen suunnistamme taas naapuriin.

Hippulin vatsavaivat hellittivät ja keskiviikkona se oli jo taas elämänsä kunnossa. Tosi hieno juttu! Kovasti pikkuneitosella on energiaa riittänyt, kun se on jälleen terveen kirjoissa. Erityistä mielenkiintoa se kohdistaa siskoni maakilpikonnaan, joka on meillä ensi viikolle saakka hoidossa. Kilpparihan on ollut meillä aiemminkin hoidossa mutta edelleen se jaksaa Hippua kovasti kiinnostaa. Valitettavasti en uskalla päästää Hipsaa tekemään lähempää tuttavuutta konnan kanssa. Hipsuli olisi liian raju leikeissään.


Viikonlopun ohjelmistossa meillä on, sattuneesta syystä, mattojen pesua. Lisäksi toivon jaksavani syventyä yksityisetsivä Vish Purin seikkailuihin hänen selvittäessään nauruun kuolleen miehen tapausta. Harmittaa, että kesäloman jälkeen en ole juurikaan jaksanut lukea. Lukeminen kun on rakkaimpia harrastuksiani. Mutta jos en jaksa nostaa kirjaa käteen, käyn viikonlopputorkuille ilman sitä. Unikavereina maailman ihastuttavimmat sellaiset, meidän Typsy ja Hipsu.

tiistai 5. syyskuuta 2017

Puulapainit

Kuikkapariskunta toivotti meidät äänekkäästi tervetulleiksi, kun saavuimme perjantai-iltana Puulan rannalle. Niiden pikkupoikanen oli kasvanut jo melkoisen isoksi. Kovasti se treenasi järvenlahdella alkukiihdytyksiä sekä lentoonnousua. Syksy on alkanut ja se etenee. Kuikatkin jättävät mökkirannan talveksi.

Eläinkunnan edustajia näimme muitakin, kun huristelimme illan hämyssä Joutsantiellä kohti Kangasniemeä. Hirvi löntysteli tiellä. Onneksi havaitsimme sen kaukaa ja isäntä ehti hyvin jarrutella. Kettu jolkotti tienpenkalla. Supi säntäsi karkuun, kun joutui auton keulavaloihin. Tarkkana saa siis olla, kun metsien keskellä ajelee. Kaupungissakin on toki vaaratekijöitä mutta elukoita saa enemmän varoa maaseudulla huristellessa. Väitän näin.

Painikisat Puulan rannalla. 

Typy ja Hippu nauttivat mökkeilystä täysin rinnoin. Kävimme poimimassa kanttarelleja. Vartissa keräsimme ämpärin täyteen näitä metsän herkkuja! Tänä syksynä sienisato on todella runsas. Hippu maisteli ylikypsiä mustikoita, jotka saattoivat koitua sille ongelmallisiksi. Typy teki muutaman ajolenkuran metsässä. Mutta kun ryhdyin puhumaan isännälle, josko paistettaisiin välipalamakkarat, ilmestyi Typsykkä takaisin mökin pihaan. Onkohan sillä superkuulo...

Tasaväkinen on tämä meidän painikaksikko. 

Ja niistä vetisistä ylimustikoista... Hippu oksensi sunnuntaina kotimatkalla niin kauan, kunnes sen mahalaukku oli typötyhjä. Oksentelua on jatkunut siitä saakka. Eilen kotona odotti oksennettu olohuoneen matto, kun saavuin töistä kotiin. Vatsalääkettä on annettu. Ripulia ei onneksi ole ollut. Hippu-raasu, toivottavasti se paranee megapian.


keskiviikko 30. elokuuta 2017

Mennyttä ja tulevaa ohjelmistoa

Viikonloppuna kävimme Haukivuoren kupeessa, Kyyveden rannalla. Mökkeily on aina kivaa ja säätila oli odotettua parempi. Vettä tuli kuuroista mutta aurinkokin näyttäytyi. Meillä oli rentouttava ja mukava reissu. Typy ja Hippu olivat riemukkaan innoissaan. Ne iloitsevat aina tutuista kasvoista sekä paikoista. Pihanurmella oli hauskaa juosta kilpaa.

Kyyveden mökillä saa nakkeja. Odottavan aika on pitkä...

Alkuviikosta lenkkireittimme kulki taas lampaiden luo. Tällä kertaa Typsyä ja Hippaa ei kiinnostanut lampaiden morjestus vaan oli kivempaa kieriä maassa. Hajut taisi olla melkoisen hyvät. Onneksi pesukeikalta säästyttiin, haju ei ollut turkkiin tarttuvaa sorttia.



Silloin tällöin syötän lampaille voikukanlehtiä. Typy ei tykkää, kun menen niin lähelle näitä isompia elukoita. Se alkaa räksyttämään. Hipsu taas haluaa osansa voikukista ja maistelee lehtiä innokkaasti. Sanon Hippua joskus leikkisästi jätemyllyksi ja roskisdyykkariksi. Se tuntuu syövän mitä vaan eikä se välttämättä ole aina hyvä asia. Ei sillä, että Tyyperikään nenäänsä nyrpistelisi. Voikukkaa se ei kuitenkaan himoitse. 



Syksyn lukukoirailut naapurilähiössä aloitimme eilen. Kirjasto oli kesän aikana tehnyt hienoa markkinointityötä ja meillä oli ennätysmäärä lukijoita. Sopivasti kuitenkin ja väliin jäi hiukan hengenvetotaukoa. Bussimatkustaminen sujuu Typsyn kanssa hienosti vaikka menomatkalla jatkolinjamme on usein hyvin täynnä. Tähän saakka kanssamatkustajat ovat kuitenkin huomioineet nelijalkaisen matkatoverin ja olemme voineet nousta rauhassa kyytiin ja siitä pois, Kukaan ei töni tai hengitä niskaan. Mukavaa.

Elokuu lopettelee lähetystään ja ohjelmistossa siirrytään syyskuulle. Tiedossa on lukukoirailua ja Puulalla mökkeilyä. Isännän synttärikahvit juodaan vielä kerran. Viikon verran eläinlaumamme saa vahvistusta siskoni maakilpikonnasta. Tuossahan sitä jo ohjelmaa yhdelle kuulle onkin. Toivotan yhdessä Typsykän ja Hipsun kanssa lämpimiä ja kepeitä syyskuun päiviä kaikille teille!

torstai 24. elokuuta 2017

Upea asia 70-luvulta

Palataan meidän kesälomaan, josta tuntuu olevan jo ikuisuus... itselläni on olo, että en kaiketi koskaan saa lomailla tarpeeksi Puulan rannalla. Jos voittaisimme lotossa miljoonia (tai vähän vähemmänkin), ei liene olisi epäselvää, missä me suurimman osan elostamme sillon viettäisimme.

Meidän perheen kesäloma alkoi ihmisväen reissulla Firenzeen. Typy ja Hippu olivat hyvässä hoidossa Haagassa ja Keravalla. Isännän kanssa juhlistimme reissussa hääpäiväämme. Ihastelimme museoita, kirkkoja ja Toscanan maisemia. Nähtiin Pisan kalteva torni. Venetsiaan tekemällämme päiväretkellä muistelimme edellistä käyntiämme tuohon ainutlaatuiseen kaupunkiin, jonne teimme häämatkan.


Mökillä oli mukavaa. Typy vietti lomaa pääosin metsässä juosten. On mahtavaa, että koirat saavat liikuskella mökkimaastoissa mielensä mukaan. Miinuspuolena voisi sanoa, että jouduimme pesemään Hipun useaan kertaan. Se kun nauttii kieriä sontakasoissa. Typykin pestiin muutaman kerran, koska se oli rypenyt metsäojissa. Molemmat isokorvat herkuttelivat mustikoilla ja metsämansikoilla. Niiden poimiminen käy tytöiltä näppärästi suoraan varvuista suuhun. Typy pulahti usein Puulaan.

Typy mustikassa. 

Loman aikana isäntä rakensi uuden venepaikan ja kaiteen aitan portaisiin. Teimme päiväretken Jyväskylään. Kävimme siskoni ja hänen miehensä mökillä Savonrannassa. Saimme Puulalle vieraaksemme Keravan poppoon ja loma huipentui tyttöjen viikonloppuun, johon tänä kesänä myös Typsykkä ja Hilpu osallistuivat. Tuo viikonloppu oli taas täynnä naurua, iloa ja rentoa yhdessäoloa. Lämpimät kiitokset E, T ja P!

Tytötkin pääsivät kylälle, kun naisporukka läksi
lounaalle rantaravintolaan. 
Vaikka kelit Kangasniemellä olivat pääsääntöisesti vilpoisia ja sateisia, mahtui lomaamme myös aurinkoa. Loppulomasta tarkeni jo uimaankin. Kirjastosta lainattiin lukemista ja iltaisin sauna lämpeni. Jokakesäinen saariretkemme jäi tällä erää väliin, koska sää ei ollut veneilylle otollinen. Ensi kesänä sitten...

Hippu morjesti kuikkaa.

Tässäpä pääpiirteittäin meidän lomakesä. Siitä jäi käteen rento mieli ja olo. Erityisesti muistojen kirjoihin kirjataan Italian reissu ja kuikkapariskunta, jolla oli yksi poikanen. Tätä ihmettä emme ole vielä koskaan onnistuneet näkemään. Tiedämme olevamme onnekkaita, että meillä on mahdollisuus mökkeillä Puulalla. Kiitos siitä vanhemmilleni, jotka laittoivat pienen punaisen tuvan pystyyn 70-luvulla. Loistavasti tuo vanha möksä on meitä palvellut ja toivonkin sille mahdollisimman pitkää ikää. 

Mökkikausi ei toki suinkaan ole vielä ohi. Tulevana viikonloppuna lähdemme moikkaamaan isääni ja hänen vaimoaan Haukivuoreen mökille. Kangasniemelle suunnistamme syyskuun puolella viikonloppujen viettoon. Lokakuussa vietämme siellä syysloman. Ja näiden reissujen myötä talletetaan lisää mökkimuistoja talvella muisteltaviksi.  


torstai 17. elokuuta 2017

Työn ääressä

Typsykän kesäloma päättyi ja olimme eilen lukukoirailemassa Muuntamossa. Ilma oli pilvisyydestään huolimatta lämmin ja vietimmekin aikaa Muuntamon terassilla. Muutama lukija kävi lukemassa Typylle. Ohikulkijoita pistäytyi rapsuttelemassa meidän isokorvaa. Pääsipä Typy taas kaupungin Instragram-sivuillekin, kun viestinnästä käytiin meitä morjestamassa.

Mukanamme Muuntamossa oli tällä kertaa Helena kirjastolta. Helenan kanssa vaihdoimme kesäkuulumisia ja juttelimme tulevasta syksystä. Meillä oli oikein onnistunut Muuntamo-keikka ja ensi viikolla pidämme siellä vielä yhden ja tällä erää viimeisen lukukoiravastaanoton. Kirjastokäynnit starttaavat sitten tämän kuun lopulla.


Hippuli taisi lopullisesti aikuistua kesän aikana. Eroahdistus- ja mielenosoituspissejä ei nimittäin ole enää lirauteltu. No, johan meidän pikkulikka on reilut kaksivuotias.... Isäntä totesi ääneen sen, mitä itsekin helpotuksekseni olen pohtinut; mitään rakenteellista virtsarakkovikaa Hipulla tuskin on. Se kun pystyy kyllä halutessaan näemmä pitämään pissit sisällään pidempään kuin kaksi tuntia.

Viikonloppuna juhlistamme jälkikäteen isännän synttäripäivää kakkukahvien  merkeissä. Vieraiksi saapuu lähisukua ja uskon, että päivänsankarin lisäksi myös tytöt saavat lahjoja. Herkkujen muodossa. Mökille suuntaamme reilun viikon päästä. Tällä kertaa kuitenkin Haukivuoren suuntaan. Kangasniemi kutsuu syyskuun puolella. Toivottavasti Puula pysyy uimalämpöisenä sinne saakka.  

torstai 10. elokuuta 2017

Kepeästi taas kotona

Olemme taas etelässä. Kesäloma on ohi ja palasimme maanantai-iltana kotiin. Isäntä on pakertanut jo pari päivää töissä. Minä tartun tänään työhommiin. Sain nauttia ihanan aurinkoisista alkuviikon päivistä yhdessä Typsyn ja Hipsun kanssa. Tehtiin pitkiä lenkkejä ja käytiin moikkaamassa lampaita. Purin kasseja ja pesin pyykkiä. Eilen vaihdoin kesäkuulumiset hyvän ystäväni kanssa ja iltaisin ollaan katsottu telkkarista yleisurheilua koko poppoo.

Kotona taas.

Tästä se arki lähtee taas kulkemaan. Typy aloittelee ensi viikolla lukukoirailut. Isännän työtilanne näyttää tulevan syksyn osalta sellaiselta, että isokorvien työpäivien jälkeiset lenkitykset siirtyvät taas pääosin minun vastuulleni. Eipä siinä mitään. Aion hyötyä siitä ja yritän saada liikaa kertyneitä kiloja karistettua pois reippailemalla tyttöjen kanssa.

Ensi kerralla kerron kuvin ja sanoin, mitä kaikkea meidän kesäloma sisälsi. Eikä suvi suinkaan ole täysin ohi. Nautitaan siis näistä lämpimän kepeistä kesäpäivistä niin kauan kuin niitä meille suodaan.


Ps. Haluan kiittää kaikkia meidän hyviä plogikamuja palveluskuntineen siitä, että olette käyneet kommentoimassa meidän kesäjuttuja. Pahoittelen, että minun osaltani kommenttien lähettäminen teidän plogeihin on jäänyt, kun olen puhelimen avulla sorannut näitä blogiasioita. Ollaan kyllä Typyn ja Hipun kanssa seurattu teidän kesäisiä puuhia ja touhuja!



torstai 3. elokuuta 2017

Loppusoitto lähestyy

Kesälomamme soittelee kohta loppusävelmät. Alkuviikosta palaamme etelään. Isäntä aloittelee työt jo silloin. Minä palaan töihin vasta viikon lopulla. Lomani viimeiset päivät haluan pyhittää pyykinpesulle, pakaasien purkamiselle sekä tavaroiden paikoilleen saattamiselle. En halua sännätä töihin suoraan möksältä kotiin palattuamme.

Isäntä läksi viettämään pitkää ja viimeistä lomaviikonloppua Saimaalle. Tuo reissu on jokavuotinen perinne ja se hälle ilolla suotakoon. Jäimme Typpyrän ja Hippulan kanssa pitämään mökkiä pystyssä. Ja huomenna jatkamme täällä tuttua perinnettä, kun saamme vieraaksemme iloisen naisporukan. On aika tyttöjen mökkiviikonlopun ja tänä vuonna poikkeuksellisesti myös Typy ja Hippu saavat olla joukossa mukana. Edessä on varmasti naurun täyteinen ja rentouttava viikonvaihde.

Eilen piipahdimme Kangasniemen kirjastossa hakemassa lisää lomalukemista. Sateisilla säillä kirja viihdyttää hyvin. Kirjasto on muuttanut uusiin, hienoihin tiloihin. Kehuin kirjastotädille, miten komealta kirjasto nyt näyttääkään. Kyllä meidän kotikirjasto etelässä vaikuttaa tuon kirjaston nähtyäni melko antiikkiselta. Upeaa, että tällainen pieni maaseutupitäjä satsasi juuri kirjastoon noin mukavasti.

Typy ottaa parhaillaan Hipun kanssa päivätorkkuja. Mahat täynnä mustikoita. Aurinko paistelee pitkästä aikaa. Siivosin vieraita varten aitan ja leikkaan vielä mökkitien ruohon. Sen jälkeen pulahdan Puulaan. Kaunista elokuista viikonloppua myös teille, arvon lukijamme!

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Sujuu se sateellakin

Tänään on pitkästä aikaa päivä, jolloin ei ole satanut. Vielä. Valitettavan koleaakin on ollut ja mietin, tarkenenko tällä lomalla ollenkaan uimaan. Toivottavasti Puula lämpenee pian. 

Piipahdimme viikonloppuna Savonrannassa siskoni ja hänen miehensä mökillä. Typsyllä ja Hipillä riitti tutkittavaa sekä haisteltavaa. Isokorvat mennä touhottivat siihen malliin, ettei illalla tarvinnut unta houkutella. Paluumatkalla Kangasniemelle ajelimme Savonlinnan torin kautta. Mukaan tarttui ihania lörtsyjä: lihaa, muikkua ja vadelmaa. Nam!

Typy on heittänyt ahkerasti metsälenkkejä ja Hippukin teki eilen oman ennätyksensä. Kolme tuntia se viipotti pitkin rantametsää. Kuikkapariskunnalla on pienenpieni poikanen. Isäntä nikkaroi aittaan porraskaidetta ja veneelle uutta paikkaa. Itse ahmin kirjoja, keitän kahvit, tyhjennän huussin ja pesen mattoja. Eikä se sade sitten kuitenkaan niin haittaa. 


Ps. Koska puhelimella en saa liitetyksi kuin jättisuuria kuvia, laitan lomaotoksia tänne plogiin, kun ollaan palattu kaupunkiin. 

torstai 20. heinäkuuta 2017

Italiasta Etelä-Savoon

Ulkomailta on palattu ja nyt katselemme mökin ikkunasta peilityyntä Puulaa. Loma jatkuu Kangasniemellä. Typsy on jo ehtinyt heittää metsälenkkiä ja Hipsu pyöriä sonnassa. 

Firenzen matkalla nähtiin paljon mielenkiintoista. Museoita, kirkkoja, pikkukyliä ja ihmisvilinää. Juna kirjaimellisesti kiidätti meidät päiväksi Venetsiaan. Vauhtia oli paikka paikoin 300km/h. Kaupunki oli kymmenessä vuodessa tullut kalliimmaksi sekä yhä suuremmaksi turistirysäksi. Autolla ajeltiin Pisaan katsomaan sitä kuulua tornia. Tuolla reissulla ihasteltiin myös toscanalaiskyliä ja maalaismaisemia. Ja se kuumuus: joka päivä nautimme yli 30-asteen helteestä. Huh!

Isokorvat olivat käyttäytyneet hoitopaikoissaan hienosti. Näin uskoinkin jo etukäteen. Oli tehty pitkiä lenkkejä, riehuttu, leikitty ja syöty maksalaatikkoa. Ikävöin tyttöjä kovasti. Mutta viikko vierähti nopeasti, sillä kaikenlaista nähtävää ja ihmeteltävää riitti. Ja miten hauskaa oli, kun tapasimme taas. Hippu pisti ihan ulvoen. Typy hypähteli ja häntä vispasi vimmatusti. Tuliaisetkin maistuivat vaikkei ne taitaneet mökkimakkaraa voittaa. Sitä ja vapauden riemua on luvassa tulevat päivät. 

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Muuntamo, Haltiala, Rajasaari ja Firenze

Lomalla ollaan ja meidän lauma on puuhaillut kaikenlaista kivaa täällä kotimaisemissa. Hippulin vatsatauti heitti parin päivän ökäilyn jälkeen ja se on hieno juttu se. Aurinko on lämmittänyt viime päivinä oikein mukavasti. Joko vihdoinkin tuo ilma lämpenisi pysyvämmin kesäisiin lukemiin, toivotaan niin.


Keskiviikkona olimme Typsyn kanssa Muuntamossa. Tällä kertaa moikkaajia riitti jonoksi asti. Enkä pysynyt millään laskuissa siinä, kuinka moneen valokuvaan ja sitä myötä Instagram-sivuille Typy päätyi. Muutama kirjakin kuunneltiin. Meillä oli kaiken kaikkiaan iloinen iltapäivä Muuntamossa ja siellä jatketaan elokuussa. 


Eilen kävimme Haltialan tilalla. Olin luvannut Hipsulle, että tänä kesänä se voi lampaiden lisäksi tehdä tuttavuutta mm. sikojen, lehmien ja hevosten kanssa. Lehmät laidunsivat piilossa ja hevosia ihastelimme kaukaa. Mutta sikojen, kanojen, kukon sekä vuohien kanssa Hilpuri vaihtoi kuulumisia. Typyä taisi vähän pelottaa tai sitten sillä heräsi Hippua kohtaan suojeluvaisto. Se haukkui elikoille. Hävetti hiukan... Mutta onneksi alkujännityksen jälkeen Typsy rauhoittui. Jostain syystä kukkoa se ei kyllä sietänyt, joten kiersin Tyyperin kanssa kanalan kaukaa. 


Tänään sunnuntaina päätimme lähteä aamupäivän ajaksi Rajasaareen. Siellä koirat pääsivät uimaan ja  olo ei äitynyt kovin tukalaksi. Ilma on ollut nimittäin miltei helteinen. Typsykkä ja Hilpu innostuivat vauhdikkaaseen leikkiin rantahiekalla. Sitä menoa oli ilo katsella. Melkoisen harvoin Typy viitsii Hipun kanssa oikein pidemmän kaavan mukaan painia. Tänään kävi näin ja Hippu taisi olla onnesta sekaisin.


Pieni Suuri Beagle vaikenee nyt hetkeksi. Lentokone tulee lennättämään minut sekä isännän Saksan kautta Italiaan, Firenzeen. Tytöt pääsevät alkureissumme ajaksi anopille ja appiukolle hoitoon. Sitten vaihtuu lastenvahtivuoro. Isokorvat saavat olla Keravan poppoon hellässä huomassa  matkamme lopun ajan. Tiedän jo nyt, että minulle tulee ihan valtava ikävä Typyä ja Hippua. Mutta tiedän myös sen, että nämä kaksi hoitopaikkaa huolehtivat meidän likoista parhaista parhaiten. 

Pysyttehän matkassamme mukana! Kuulemisiin seuraavan kerran Puulan rannalta. 

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Oksennusaamu

Hipsulla reistasi vatsa viime yönä. Heräsin aamuyöstä siihen, että se oksentaa eteisessä. Isäntä kiikutti Hilpurin ulos ja minä jäin siivoamaan sotkua. Hipun olo näytti ulkoreissun jälkeen helpottavan, joten otin sen viereeni nukkumaan. Raukka oli niin surkeana. Ehdimme maata sängyssä hetken, kun Hippu oksensi päälleni... isäntä vei Hipin jälleen ulos. Minä ryhdyin huuhtelemaan oksennuksessa olevia lakanoita, yöpaitaani ja itseäni.

Viikonvaihteessa piipahdimme pitkästä aikaa Rajasaaressa. Isokorvat ovat saaneet alkukesän aikana sen verran runsaasti mökkeillä, että saarireissut ovat jääneet tekemättä. Hippu juosta viipotti pitkin rantoja yhdessä muiden karvakuonojen kanssa. Typy kahlaili meressä ja kieri hiekassa. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Ja ei me pelkästään omalla porukalla päivää vietetty, sillä anoppi ja appiukko tulivat meitä moikkaamaan. Kivaa!


Lampaat laiduntavat kotimme läheisyydessä ja niitä Typsykkä ja Hilpu ovat käyneet miltei päivittäin tervehtimässä. Lampaat ovat uteliaita ja erityisesti Hippua kiinnostaa määkivät kaverit. Typyä taas enemmänkin hajut, jota lammasaitauksen ympäristössä leijailee. Lampailla on iso niitty syötävänä, joten eiköhän ne taas tänäkin vuonna alkusyksyyn saakka ole ilonamme. 

Rajasaaren retki tehty. Nyt maistuisi ruoka. Jos vaan
joku tulisi sitä antamaan... Odottavan aika on pitkä.

Huomenna menemme Typyn kanssa taas Muuntamoon. Suuntaan työpäivän jälkeen kotiin hakemaan Typsyä ja matkalla nostan kuvitteellisen maljan kesälomani alkamiselle! Ryhdymme siis virittäytymään lomatunnelmiin koko poppoo. Tänä kesänä meillä isännän kanssa on aihetta juhlaan, joten lomaa vietetään viikon verran ihan ulkomailla asti. Tästä ja muista meidän lomasuunnitelmista seuraavissa kirjoitelmissani. Siihen asti aurinkoista viikon jatkoa!

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Perinteitä ja parhaita puolia

Keskikesän juhla on juhlittu. Vietimme juhannusta perinteiseen tapaan Kotkassa, saaressa. Torstai-iltana mietimme isännän kanssa, pitäisikö mukaan pakata toppatakit. Pipon ja pitkät kalsarit pistin kassiin, kuten myös villasukat meille molemmille. Mutta saari näytti taas parhaat puolensa ja pärjäsimme ilman talvi- ja sadevaatteita. Päivällä aurinko lämmitti hienosti ja öisin lämmityksestä huolehti kaksi karvaista kaveria. Tytöt viihtyivät kovasti paljon minun makuupussissani.

Juhannuksena pitää ottaa saaripainit. Tuo
jokavuotinen perinne.

Juhannus menee saaressa vakiokaavalla. Saunotaan, grillataan, lueskellaan, otetaan rennosti, kuunnellaan radiota ja ollaan yhdessä. Hipusta kuoritui tavan kyläluuta, sillä se mennä viipotti turhankin usein naapurimökille. Siellä kun oli koiria, joihin Hipsu halusi tutustua. Naapurit olivat hyvin pitkämielisiä eivätkä ajaneet Hilpuria pois. Ymmärrykseen taisi vaikuttaa se, että heidän edesmennyt Ninni-koira vieraili usein sen naapurissa. Paitsi juhannuksina, jolloin Pimu, Typy ja Hippu ovat olleet paikalla. Meidän vahtimimmit eivät naapuria kylään päästäneet...

"Toi kaveri meni tonkimaan kukkapenkkiä...
arvatkaa, saiko se huutia."

Viime viikkoinen Muuntamo-keikka sujui meiltä Typsyn kanssa hienosti. Kurja sää vaan harmitti, sillä emme viitsineet kaatosateessa istua Muuntamon terassilla ja piha-alueella. Uskon, että olisimme saaneet useammankin tervehtijän luoksemme, jos olisimme voineet olla pihalla. Mutta ei meidän ihan kahden tarvinnut ihmetellä ja toivottavasti ensi viikolla sää suosisi.
.

torstai 22. kesäkuuta 2017

Kaunista keskikesää!

Ihan kohta vietetään kesän juhlaa juhannusta. Helteistä ei päästä näillä näkymin nauttimaan mutta eipä pitäisi vettäkään tulla taukoamatta taivaalta. Nyt on hyvä hetki rauhoittua, ihastella luonnon vehreyttä ja kaunista Suomen kesää. Viettäköön jokainen juhannusta parhaaksi miettimällään tavalla, ilman minkäänlaista ressiä.

 
Meidän jengi toivottaa kaikille lukijoillemme sekä
plogikamuillemme kotilaumoineen
 
Letkeän hilpeää juhannusta!

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Kirjat ja kyltit valmiina!

Kävin alkuviikosta hakemassa ison kassillisen kirjoja kirjastosta. Siellä oltiin jo valmiiksi pakattu kassiin luettavaa meidän tämänpäivästä Muuntamo-käyntiä silmällä pitäen. Lisäksi kassista löytyi muutama kyltti,joilla voin kertoa, että Typy on työssään. Odotan mielenkiinnolla, miten meidän lukukoirailut Muuntamossa sujuvat. Uskon, että hienosti. Typyhän on täysi ammattilainen näissä hommissa.

Maanantaina kävimme isännän kanssa rokkikonsertissa. Eipä olisi parempaa säätä voinut ulkoilmakonsertille toivoa! Hippuli yllätti meidät iloisesti, kun saavuimme kotiin. Olimme varmoja, että se pissiä lirauttaisi jollekin matolle, koska sille iskisi illan aikana eroahdistus. Vaikkeivat isokorvat joutuneet normaalia työpäivää pidempään olemaan kaksin kotosalla. Ihan turhaan me Hippua epäilimme; matot olivat kuivia, kun saavuimme kotiin. Hyvä Hippu! Ehkäpä kahden viikon mökkireissu painoi pientä biigleä ja ilta oli mennyt Typyn kanssa nukkuessa.

Juhannus tekee tuloaan. Hiukan on kalsaa keliä pyhiksi lupailtu, joten pitää pakata saarireissulle pipoa ja villasukkaa mukaan. Juhannuksen jälkeen pakerran vielä muutaman viikon töissä. Teemme Typsyn kanssa lomani kynnyksellä toisen Muuntamo-keikan. Sen jälkeen palataan töihin vasta elokuussa. Me molemmat.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Herkkuja monenlaisia

Mökkireissun kunniaksi
aloitin matkanteon nauttimalla
herkkuja.
Näin se juhannuksen alusviikko vetelee viime metrejään. Bussi kiidättää minua kohti Mikkeliä. Vastassa siellä ovat isäntä ja isokorvat. Ruokakaupan kautta suuntaamme viikonlopun viettoon pienen punaisen tuvan hellään huomaan. Eniten odotan kolmikon näkemisen lisäksi sitä, että pääsen saunaan.

Typsykällä ja Hippalaisella on kuulemani mukaan ollut vauhdikas viikko. Tutkimusretkiä on tehty ja pulahdettu Puulaan. Keskiviikkona isäntä ja tytöt olivat vierailleet Hirvensalmella moikkaamassa anoppiani ja appiukkoani. He viettävät myös mökkilomaa tämän viikon. Heinä-elokuussa odotamme heitä saapuvaksi Kangasniemelle, kun minunkin lomani koittaa. Hippu on kierinyt sontaläjissä. Yhdessä kaverukset ovat laiturilta räksyttäneet vesilinnuille. Perusmökkimeininkiä siis.

Uskon, että isännällä, Typyllä ja Hipulla on ollut mainio kaksiviikkoinen Kangasniemellä. Ja sitä iloa on luvassa siis heinäkuussa lisää. Ensi viikolla, ennen juhannuslaitumille lähtöä, korkkaamme Typyn kanssa Muuntamo-kesän auki. Lampaat ovat saapuneet kotimme lähikedolle, joten niitä on syytä käydä moikkaamassa. Onneksi Hippu ei ole kiinnostunut kierimään niiden kasoissa. Maistaa toki herkullisia jätöksiä täytyy...

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Jälleensyntynytkö?

On alkanut toinen viikko yksin kotona. Viikonloppu vierähti Puulalla ja oli eri kiva nähdä taas isäntää sekä tyttöjä. Typsy ja Hipsu ottivat minut perjantai-iltana suurella riemulla vastaan Mikkelin matkakeskuksella. Ja siellä heitin eilen haikeat heipat kolmikolle, kun nousin linja-autoon, joka toi minut takaisin tänne etelään. Mutta perjantaina nähdään taas!

Viime viikolla avattiin Muuntamo ja avajaisissa oli mukavasti väkeä. Sade vaan paiskoi avajaisväkeä ja sen vuoksi sisätilassa olikin melkoisen ahdasta. Muuntamo ja sen pihapiiri näyttivät kivalta. Kun sää vielä lämpenee ja ympäristön istutukset puhkeavat täyteen vihreyteensä ja kukkaansa, näyttää piha-alue todella viihtyisältä. Ensi viikolla olemme sitten Typyn kanssa ekaa kertaa muuntamoilemassa ja mukana on myös Vantaan kaupungin sosiaalityön Perhekoutsit. Hienoa!

Muuntamo

Kuulemani mukaan Typsykkä oli viime viikolla heittänyt mökillä pitkiä lenkkejä. Eikä viikonloppu tehnyt poikkeusta. Lauantaina se piti huilipäivän mutta eilen taas reippailtiin. Hippuli tekee lyhyempiä tutkimusretkiä ja yllyttää Typyä leikkiin. Ei ihme, että kaksikko on iltaisin väsyneitä. Moinen riehuminen vie voimia.

Iltaisin ramasee.

Uskotteko uudelleensyntymiseen? Minä alan pikkuhiljaa uskomaan. Hippu nimittäin palaa reissuiltansa yltä päältä sonnassa. Eli pas...ssa. Se rakastaa kieriä jätöksissä. Supikoiran, ketun tai minkä lie elukan. Isäntä oli joutunut viime viikolla pesemään Hilpurin neljänä päivänä ja lauantaina saimme pestä sen yhdessä. Rakas Pimumme oli täysin samaa maata. Sen suurin ilo syömisen lisäksi oli kieriä sontaläjissä, Mitä kamalampi haju, sen ihanampaa touhua. Elääkö siis Hipussa meidän edesmennyt Pimu....

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Yksin kotona

Kun tänään päättelen alkuillasta työpäivääni ja menen kotiin, siellä ei ole ketään vastassa. Sen sijaan tiedän isännän jo lämmittelevän saunaa Puulan rannalla ja Typsykkä yhdessä Hipan kanssa tutkii mökkimaisemia. Iltapalaksi kolmikko taitaa maistella grillimakkaraa. 

Olen seuraavat pari viikkoa pitämässä yksin huushollia pystyssä, sillä isäntä lomailee mökillä yhdessä isokorvien kanssa. Viikonlopuiksi suunnistan itsekin nauttimaan Kangasniemen kauniista maisemista. Iloitsen kovasti, että Typy ja Hippu saavat taas jolkutella pitkin mökkimetsiä. Pitkän talven jälkeen on hienoa, että biigleillä on mahdollisuus mökkeillä ja nauttia vapaudesta. Ja isäntäkin on enemmän kuin ansainnut lomansa. 

"Käydääs vielä katsastamassa kotikoirapuisto
ennen kuin lähdetään Puulalle."

Muuntamossa vietetään tänään avajaisia ja käyn piipahtamassa siellä markkinoimassa Typyn lukukoiravastaanottoja. Muuntamo on kokeiluprojekti, jossa testataan, voisiko kunnan toimitilaa hyödyntää myös muiden käyttäjien tarjoamiin palveluihin ja aktiviteetteihin. Odotan innostuneesti sitä, millaisen vastaanoton lukukoirailu saa Muuntamossa. Löydämmekö uusia lukijoita, tulevatko vanhat tutut meitä moikkaamaan. Yhteistyökuvio sosiaalitoimen perhetyön kanssa on myös vireillä, heidän aloitteestaan.  

Toivotan koko meidän pesueen puolesta aurinkoista alkaneen kesäkuun jatkoa! Tässä kuussa siis mökkeillään Puulalla ja lukukoiraillaan Muuntamossa. Sen lisäksi vietämme juhannusta Kotkassa, rokkaamme isännän kanssa konsertissa ja käymme tyttöjen kanssa moikkaamassa lampaita, jotka saapuvat taas kotimme läheiselle niitylle. Tulossa on varmasti hieno kuukausi!


tiistai 30. toukokuuta 2017

Muistoja vain

Vietettyämme vielä rentouttavan viikonlopun yhdessä isännän kanssa mökillä, palasimme sunnuntai-iltana koko poppoo takaisin kotiin. Lomaviikko Puulalla oli laatuaikaa isokorvien kanssa ja siitä jäi takataskuun paljon hilpeitä muistoja. Näimme kurkiporukan, joka vietti aikaansa rantakivillä. Joutsenpari lipui pitkin lahtea ja ihmetteli rannalla räksyttäviä biiglejä. Kuikat eivät tytöistä juuri piitanneet, kuten ei myöskään sinisorsapariskunta. Jokaisen linnunpöntön ympärillä kävi kuhina, kun mm. talitiaiset rakentelivat pönttöihin kesäasuntoaan. Koivuihin kasvoi lehdet vauhdilla ja maasta nousi jo ensimmäiset kukkaset.

Kyllä meidän Hilpustakin vielä uimari tulee.

"Joko se isäntä tulee?"

Mökkiin saatiin tehtyä kevätsiivous. Pihakalusteet odottavat nyt auringonpalvojia ja päiväkahvinjuojia. Laiturissa on portaat taas kiinni, jotta pääsee kätevästi pulahtamaan Puulaan ja sieltä pois. Pimun haudalla kukkii kukka ja huolehdin, että siellä on vihreää aina syyslomaamme saakka. Lomaviikoni suurin urakka oli vanhan "grillin" purkaminen. Heikosti kyhätty rötiskö on nyt iso kasa tiiliä kaatopaikalle vietäväksi. 

Toukokuu vetelee loppuhenkäyksiään. Itse vietän tämän kuun viimeisen päivän Tallinnassa, nyt kun kerran loman makuun pääsin. Lupaan tuoda Typsykälle ja Hippuselle taas herkkutuliaisia, isäntää unohtamatta. Ja eipä aikaakaan, kun pääsemme taas mökille. Isäntä ottaa Typyn ja Hipun kanssa sinne varaslähdön jo vajaan viikon päästä minun seuratessa perässä. Sitä ennen käymme kuitenkin ahkerasti kotikoirapuistossamme. Hippulin leikkaus on enää muisto vain ja sillä on ollut kova ikävä puistokamuja!





torstai 25. toukokuuta 2017

Turvamiesten kanssa kauppa-autolla

Lomaviikko täällä Kangasniemellä on sujunut leppoisan rennosti. Parempia ilmoja ei olisi voinut toivoa. Aurinko on paistanut ja tiistaina lämpötila kohosi hellelukemiin, +25 astetta! Vielä kun vesi olisi lämpöisempää, jotta tarkenisin uimaan... Typsyä Puulan viileys ei ole estänyt ja Hipsukin on kahlannut vatsaansa myöten pitkin rantaa. 

Mitä olemme täällä sitten viikolla puuhailleet? 

Helletiistaina kävimme kauppa-autolla. Tämä tarpeellinen kauppamuoto on voimissaan näillä syrjäseuduilla ja se on hienoa. Yllättävän monipuolisesti autosta löytyy vaikka ja mitä. Toki merkit ja valikoima on suppeampi kuin marketissa. En ole vuosiin käynyt kauppa-autolla, joten pitää tänä kesänä elvyttää tämä retkikohde taas eloon.

Hippu on tullut rohkeammaksi ja tekee pieniä tutkimusmatkoja itsekseen. Typy on pysytellyt hienosti lähimaastossa eikä ole tehnyt maratoonireissuja. Punkit ovat saapuneet, Hipusta irrotin jo yhden. Haravointihommaa riittää vielä loppulomaksi ja kukkiakin aion istuttaa. Ilman Ylen Radio Suomea sekä Yle Radio 1:stä en tulisi täällä toimeen. Ja kirjojen maailmaan sukellan  useaksi tunniksi päivittäin. 

Ennen kotiinpaluuta yritän löytää rantametsästä sukkaparini, jonka Hilpuri varasti ja kätki sinne. Isäntä tulee huomenna ja se on isokorville ilon hetki. Ja myös minulle. Minulta on joskus kysytty, miten uskallan olla yksin täällä korvessa. Siihen voin vastata, että nuo karvaiset turvamiehet ovat aina valppaina. Jopa valitettavasti yöllä, kun kuikka alkaa huudella järvellä tai tuuli heittää männynoksan ikkunaan. Siinä herää koko lähitienoo, kun kaksikko alkaa rähinän. Joten mukavaa, kun isäntä saapuu ja saan viimeiset lomayöt nukkua katkottomammin. 


lauantai 20. toukokuuta 2017

Uusien mökkimuistojen aika on alkanut

Liki tasan seitsemän kuukautta sitten laitoimme mökin oven säppiin ja toivotimme sille hyvää talvea. Vielä viimeinen vilkaisu Puulalle ja kaikki mukavat kesämuistot matkassamme lähdimme haikein mielin kohti etelää ja kotia. 

Ja nyt; sauna lämpenee par'aikaa. Typy ja Hippu nukkua rötköttävät väsyneinä päivän leikeistä. Pimun haudalla palaa kynttilä. Käki kukkuu ja koivut ovat hiirenkorvilla. Järvi on tyyni. Ollaan taas möksävanhuksen hyvässä huomassa. 

Mökki selvisi talven tuiskuista moitteettomasti. Pihahommia on vielä edessä mutta kaikki tavarat on talven jäljiltä järjestetty paikoillleen. Auto oli pakattu niin täyteen kasseja ja kapsäkkejä, että vuoronperään toinen biigleistä matkasi kanssani etupenkin jalkatilassa. 

Parasta on, että nyt kun vihdoinkin päästiin avaamaan tämän vuoden mökkikausi, ei Typpyrän ja Hilpun tarvitse palata heti huomenna kotiin. Olen lomalla ja koko ensi viikon tyttöjen kanssa täällä. Isäntä liittyy seuraamme jälleen perjantaina, kun työviikko on takana. 

Mitähän kaikkea tämä möksäkesä tuo tullessaan... sitä odotamme suurella innolla koko sakki. Aurinkoista viikonvaihdetta täältä Puulan rannalta! 

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Kesätauko kirjastoista ja hyvästit Kypärälle sekä Teltalle

Tällä viikolla lukukoirailimme Typyn kanssa naapurikirjastossa kevään viimeistä kertaa. Kotikirjastossa kevään viimeinen keikka heitettiin jo viime viikolla. Nyt molemmissa kirjastoissa lukukoirilla alkaa hyvin ansaittu kesäloma. Töihin palataan taas syksyllä. Typsykän kanssa jatkamme naapurikirjastossa edelleen ainukaisina kuuntelijoina. Mutta ei se meidän konkaria haittaa. Naapurissa lukijoita on melko vähän, joten useammalle koiralle ei ole tarvetta ainakaan toistaiseksi. Kotikirjastossa syksyn ringissä jatkaa meidän lisäksemme kolme parivaljakkoa.

Typy ei kuitenkaan ihan laakereille jää suven ajaksi lepäämään. Kesän aikana meillä on kuuntelu- ja pr-keikkoja Muuntamossa. Mikä se sellainen Muuntamo oikein on, siitä lisää seuraavissa kirjoitelmissani. Muuntamoon olen kalenteroinut minulle ja Tyyperille neljä parin tunnin käyntiä ajalle kesä-elokuu. Siitä voi tulla eri hauskaa!

Ihan paras paikka: isännän syli.

Hilpuri on toipunut leikkauksesta hienosti. Haava on siisti ja avaruuskypärä on pistetty roskikseen. Menoa ja meininkiä meidän vauhtiveikolla alkaa olemaan entiseen malliin. Kohta voidaan piipahtaa taas koirapuistossa moikkaamassa kavereita. Typyn kanssa Hipsu on jo kevyitä painiotteluita ottanut. Typy osaa leikkiä Hipun kanssa varovaisesti ja hellin ottein.

Muistattehan Teltan? Pistimme senkin kaatopaikalle. Hippu ei yrityksistä huolimatta nukkunut siellä, kun oviaukko oli kiinni. Ja pelkkänä päiväunien nukkumapaikkana hökötys oli sen verran iso, että se vei meidän olohuoneessa turhan paljon tilaa. Yöpissit vaihtelevat viikoittain, joskus niitä edelleen tulee ja joskus ei. Telttakokeilu tähän pulmaan testattiin ja nyt mietitään tarvittaessa muita konsteja.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Toivoton toipilastapaus

Kuten ennakkoon isännän kanssa tuumittiin, Hippulin pitäminen aisoissa reilun viikon ajan on melko toivotonta. Sunnuntaina pikkuneiti oli jo omasta mielestään taas elämänsä kunnossa. Sen verran toipilas ymmärtää oman tilansa, että kiipeilyt ja parkour-harrastus ovat tauolla. Tikit eivät anna periksi ja venyttävät liikkeet eivät tunnu kivoilta. Kipulääkekuuri loppui eilen ja haava on hienosti parantumaan päin. Hyvä hyvä!

Bodya Hippu ei voi sietää. Se veivaa sen hetkessä pois päältänsä. On siis pidettävä kauluria öisin ja silloin, kun me kaksijalkaiset emme ole kotona. Eihän Hippi siitäkään tykkää mutta suostuu kuitenkin pitämään sitä ilman suurempaa showta. Itse haava ei Hippua ole kiinnostanut eikä se ole pyrkinyt sitä nuolemaan. Sen vuoksi se saa olla ilman suojavarusteita, kun kotiväki on paikalla.

Hipun tikkien varoaika ja muu leikkaukseen liittyvä jälkiseuranta on ensi viikon puolella enää tarpeetonta. Typsy on jo täysissä voimissaan ja karvakin alkaa taas pikkuhiljaa kasvamaan ajellun vatsan päälle. Mökkikautemme on odottanut avaamistaan mutta ensi viikolla pakkaamme kapsäkit autoon. Tie vie kohti Puulan rantoja ja mökkivanhusta. Toivottavasti se on pitänyt itsensä pystyssä ja hyvissä voimin talven ajan.

lauantai 6. toukokuuta 2017

Toipilasvuorossa Hippu

Pieni potilaamme Hippu leikattiin eilen puolilta päivin ja kotiin lähdettiin toipumaan myöhäisenä iltapäivänä. Leikkaus oli sujunut hyvin. Nyt ei Hipsulla ole sitten munasarjoja eikä kohtua. Sekä ulkoista haavaa että sisuskaluja pitävät kiinni itsesulavat tikit. Puseroa, bodya tai kauluria on käytettävä seuraavat kymmenen päivää. Ja otettava rauhallisesti, joten painit ja muut riehumiset saavat nyt odottaa.

Mennyt yö sujui levottomissa tunnelmissa. Hippu oli kipeä, ei tykkää kaulurista ja oli muutenkin rauhaton. Ei auttanut vaikka nukuin sen vieressä lattialla. Aamun valjettua Hipsuli on kuitenkin virkeämpi ja hyvävointisempi, joten yö teki levottomuudesta riippumatta tehtävänsä ja Hipun olo kohentui. Typystä on erikoista, kun pikkusisko on niin rauhallinen. Ja pientä mustasukkaisuutta on ilmassa, koska Typyn mielestä sitä pitää vähintäänkin yhtä paljon paapoa kuin toipilasta. Joten tämä viikonloppu menee isokorvia rapsutellessa ja helliessä. Molempia tasapuolisesti.

Iso kiitos kaikille hengessä mukana olleille, meidän blokikamuille palveluskuntineen. Kaikki sujui taas hienosti ja toivotaan, että meidän poppoon lähitulevaisuuden lääkärikäynnit olivat nyt tässä. Aurinkoista viikonvaihdetta!




torstai 4. toukokuuta 2017

Vauhtivappu, uintia ja operaation odotusta

Vappu mennä huikahti ja ollaan palattu arkeen. Keravalla vietimme mukavan vappuaaton herkullisen ruuan ja kuplajuoman merkeissä. Typyllä ja Hipulla riitti vauhtia poikien kanssa. Kovasti kolmikko jaksaa isokorvien kanssa leikkiä ja touhuta. Se on eri hieno juttu!

Vappupäivä loikoiltiin sohvalla ja ulkoiltiin kauniissa kevätssäässä. Typsykkä avasi uintikauden pulahtamalla isoon ojaan. Siellä se sammakonkutujen keskellä kauhoi menemään, kunnes komensimme sen ylös ja takaisin polulle. Veden täytyi olla kylmää... mutta nyt Typy saa jo uida. Leikkaushaavat ovat ummessa ja parantuneet.


Huomenna on jännittävä päivä. Vien Hipun leikkausoperaatioon. Tapasin eilen sattumalta työkuvioiden kautta eläinlääkärin, joka Hipsukan tulee leikkaamaan. Kyseinen tohtori on entuudestaan hiukan tuttu, koska on rokottanut Typyä. Kävimme hyvät keskustelut tulevasta leikkauksesta ja sain varmuutta siihen, että kaikki sujuu kyllä mutkattomasti. 

Pidättehän meille kuitenkin taas kerran tassut, peukut ja kaikki mahdolliset raajat pystyssä, jotta operaatio menee hyvin. Mitähän Hipsu tuumailee kypärä-kaulurista ja bodysta...

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Vappuiloa!


Hauskaa kevään juhlaa vappua!


Valkovuokot kukkivat ja muitakin kevään merkkejä on runsaasti ilmassa. Kuitenkin totesimme, että Puulan ranta saa rauhassa sulaa lopullisesti. Mökkivanhuksen muureja ei haluta rasittaa ympärivuorokautisella lämmityksellä pitkän poissaolon jälkeen. Grillauskin on kivempaa ilman räntäsadetta. 

Vietämme siis kaupunkivappua. Tänään suuntaamme Keravalle, jossa poikakolmikko varmasti jo odottaa karvaisia kavereita saapuviksi. Ja kun Hilpuri on toipunut ensi viikolla tehtävästä sterilointioperaatiosta, käännämme auton nokan kohti nelostietä. Joten tulossa kyllä ollaan, Kangasniemi!

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Maratoonikuuntelu

Naapurilähiön kirjastossa oli vilkas meno, kun kävimme siellä Typyn kanssa kuunteluhommissa. Rapsuttelijoita riitti runsaasti ja Typy herätti suurta ihastusta, kun pyörimme kirjahyllyjen välissä. Naapurikirjasto poikkeaa kotikirjastostamme siten, että sinne ovat myös muut koirat kuin lukukoirat tervetulleita. Siksi pystymme liikkumaan kirjastossa vapaasti ja voin katsella hyllyistä kotiin lainattavaa.



Lukijoita oli tällä erää vähän. Mutta viimeinen lukijamme yltyi ihan maratonsuoritukseen ja luki Typsylle reilun puoli tuntia Tatua ja Patua! Normaalisti lukutuokio kestää vartin mutta koska meillä ei ollut tuon lukijan jälkeen enää muita varauksia, annoin tytön lukea. Tyyperi kuunteli tarkkaavaisesti ja maltillisesti. Eikä ihme, olihan kirjan aiheena ruoka: sen laittotavat, raaka-aineet ja reseptit.

Typy on miltei täysin toipunut viime viikon operaatiosta. Haavat ovat hirmuisen siistit ja hyvin parantuneet. Liiman rippeitä niissä vielä on mutta minkäänlaisia vuotoja tms. ei ole ollut. Jumpperista on pääosin luovuttu, sillä Typsyä ei haavat kiinnosta. Ainoastaan haavanpuhdistusaine herättää Typyn mielenkiinnon ja silloin pistetään paita päälle, jos se ryhtyy nuolemaan vatsaansa. Hippuli haluaisi jo kovasti painia Typyn kanssa mutta siihen ei ole lupaa vielä heltynyt. Odotellaan vappuun asti. Ehkä sitten tytöt voivat yhdessä vappuvipeltää.



lauantai 22. huhtikuuta 2017

Typy tiedottaa: hyvin pyyhkii!

Terve vaan kamut! Tulin kertomaan tänne blogiin, että olen parantunut tiistain operaatiosta tosi hyvin. Omasta mielestäni jopa niin hyvin, että en ymmärrä, miksi nuo kaksijalkaiset toppuuttelee menoani. Joo, onhan minulla toki pitkä ja lyhyt haava. Mutta ne on siististi ummessa. Jostain sisäisistä tikeistä tuo emäntä höpisee, että niiden vuoksi ei saisi riekkua.


Aatun ja Jirin äippä vinkkasi bodysta, joka on näppärä haavansuoja. Emäntä ja isäntä menivät sitten ostamaan sellaisia. Niitä voi kuulemma käyttää Hipullakin, kun sen leikkaus on vapun jälkeen. Jotenkin vaan tuntuu tämä jumpperi nololta...

Tänään on juhlittu vähän etukäteen emännän synttäripäivää lähisuvun kanssa. Saatiin Hipsun kanssa pikkupalat kakkua. Ja varastettiin kinkkupiirakkaa. Nam! 

Iso kiitos teille kaikille, kun olette lähettäneet minulle parantavia ajatuksia, säteitä ja muiskuja. Olette eri hienoja kavereita!


keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Potilas kotiutunut ja toipumassa

Tänne kuuluu hyvää. Eilinen leikkaus oli nopeasti ohi ja tulimme Typyn kanssa puolen päivän maissa kotiin. Toki toipilas oli tuolloin vielä tokkurainen ja "humalassa". Askel oli hitaan rauhallinen ja hieman hoippuva. Mutta omin jaloin meidän urhea Typsykkä käveli autoon ja sieltä pois. Oma koti on aina paras paikka parantua.


Operaatio sujui suunnitelmien mukaan moitteettomasti. Haavoja on kaksi; sekä nisäkasvain että munasarjat poistettiin. Huomenna voimme ottaa haavojen päällä olevat sidokset pois. Tikkejä ei ole, sillä haavat on liimattu kiinni ja ihon sisällä olevat tikit ovat itsestäänsulavia. Vappuun saakka Typyn elo on rauhallisempaa. Lenkit ovat alkuun lyhyitä ja hyppelyä, loikkimista ja kiipeilyä on vältettävä. Katsotaan, miten paraneminen edistyy. Siitä ja Puulan jäätilanteesta riippuu, suuntaammeko vapuksi mökille.

Typsy on edelleen hyvin uupunut ja nukkunut paljon. Mutta isoja itkuja ei ole syntynyt, edes emännällä. Ruoka maistuu ja lääkkeet menevät sen mukana näppärästi suuhun. Hippu on antanut hienosti isosiskolleen tilaa toipua. Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, kamut nukkuvat aika ajoin kylki kyljessä niiden omassa Teltassa. Typyn aloitteesta. Ja sehän sopii Hipille paremmin kuin hyvin.


tiistai 18. huhtikuuta 2017

Pääsiäispainit

Hyisen kylmästä tuulesta huolimatta nautimme aurinkoisesta pääsiäisestä. Kävimme muutamaan otteeseen Rajasaaressa. Hippu juosta kouhotti pitkin saarta yhdessä muiden haukkujen kanssa. Monen kokoista ja -näköistä juoksukaveria riitti ja Hipsulilla oli hauskaa. Typy innostui painimaan Hipun kanssa ja se oli Hipun mielestä ihan parhautta saarireissuillamme.

Rajasaaressa saaripainia
Rajasaari-retkien lisäksi kävimme isännän kanssa lauantaina kuuntelemassa vanhaa ranskalaista kirkkomusiikkia. Aika ajoin piipahdamme klassisen musiikin konserteissa ja yleensä sellaisissa, joissa esiintyjät eivät ole julkkis-kuuluisuuksia. Olemme näissä konserteissa törmänneet hienoihin harrastelijamuusikoihin ja -esiintyjiin. Niin nytkin, konsertti oli upeaa kuunneltavaa.

... ja pääsiäispainia.
Pari tuntia sitten isäntä vei Typyn eläinlääkäriin. Siellä meidän rakas Typsykkä on nyt jo leikkauspöydällä tai odottelee vielä operaation alkua. Yritän tehdä aamupäivän töitä ja heti, kun soitto lääkäristä tulee, lähden hakemaan Typsyn kotiin toipumaan. Miten leikkaus sujui, siitä kirjoittelen heti huomenna!

torstai 13. huhtikuuta 2017

Hyvää pääsiäistä!

Kepeää Kiirastorstaita! Tästä alkaa pääsiäispyhät ja sehän tarkoittaa meidän perheessä lomaa töistä. Edessä on pitkä vapaa viikonloppu, josta nautimme ulkoillen sekä lammasta ja suklaamunia syöden. Rajasaaressakin meinaamme piipahtaa. Ohjelmassa on myös varastokopin siivous. Siellä olevat mökkikassit ja muu möksätavara on inventoitava vappua silmällä pitäen.


Tämän viikon lukukoirailut sujuivat Typsyltä hienosti vanhalla rutiinilla. Lukijoita riitti tuttuun tapaan reilusti. Lukukoiraremmistä on valitettavasti poistunut taas pari koiraa ja Typy onkin nyt lähikirjastomme lukukoirista pisimpään siellä vieraillut kuuntelija. Niin, tämäkin harrastus vaatii sitoutumista ja aina voi sattua myös jotakin yllättävää ja odottamatonta.


Hippu on muutamana menneenä päivänä tutkinut kuollutta oravaa, joka makaa tien poskessa yhden vakiolenkkireittimme varrella. Varis söi raadolta pään vaikka Hippuli häätikin raakkuvan linnun pois ruumiin kimpusta. Onneksi Hippu ei ole kiinnostunut maistamaan oravaa. Eilen se olisi kuitenkin halunnut napata oravan kintusta kiinni ja ottaa raadon mukaansa. En antanut. Jätetään ruumis rauhassa maatumaan pensaiden keskelle. 


Pieni Suuri Beagle rauhoittuu tämän kirjoitelman myötä pyhien viettoon. Niinpä toivotankin koko meidän poppoon puolesta kaikille lukijoillemme sekä plogikavereillemme ja niiden kotijoukoille 

keväistä, valoisaa ja mukavaa pääsiäistä!


tiistai 11. huhtikuuta 2017

Noitia, konna ja kemut

Sunnuntaina Hippu pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa virvottavaksi. Pikkunoidat lausuivat Hipsulle tuoreeks terveeks, tulevaks vuodeks ja loppuun annettiin palkka virpojille. Typy tyytyi katselemaan touhua isännän sylistä, sillä se oli hiukan epäluuloinen noitia kohtaan. Typyä on joskus menneinä vuosina virvottu, joten senkin puoleen annoin nyt Hilpurille mahdollisuuden tutustua tähän pääsiäisperinteeseen. Hippu olisi mieluusti halunnut syödä virpomisvitsat...

Leskenlehtiä löytyy jo runsaasti. Typy tykkää keväästä, sillä
maasta nousee mielenkiintoisia hajuja.

Lauantaina otin synttärivaraslähdön ja pistin isännän isokorvien kanssa illaksi anoppilaan evakkoon. Kokoonnuimme hyvien ystävieni kanssa istumaan iltaa ja juhlistamaan tulevaa merkkipäivääni. Olikin kummallinen olo, kun sai syödä sohvalla rauhassa ilman, että kaksi kerjäävää karvanaamaa tuijottavat vieressä. Eikä tarvinnut vahtia taukoamatta, että märkä kuono varastaa pöydältä tarjoiluja. Ilta oli täynnä naurua ja hyvää mieltä. Paransimme maailmaa ja jaoimme myös mieltä painavat murheet. Olen ikikiitollinen, että minulla on nämä ystävät ja he ovat kulkeneet matkassani mukana vuodesta toiseen.

Siskoni maakilpikonna oli meillä hoidossa pitkän viikonlopun. Hippua kiinnosti konna kovasti mutta en uskaltanut antaa sen tehdä parempaa tuttavuutta kilpparitytön kanssa. Hippulilla kun voi otteet olla melkoisen vauhdikkaat eikä konna ole tottunut koiriin. Tällä viikolla käymme Typsykän kanssa lukukoirailemassa ja rauhoitumme pääsiäisen viettoon. Pyhien jälkeen meillä onkin toipilas. Jotta Typyllä on turvallista parantua operaatiosta, teen sekä etätyöpäiviä että lomailen heti leikkauksen jälkeen. Teemme kaikkemme, että Typy toipuu hyvin ja nopeasti.